Michael Jackson, tee come back

Amerikan tabloidilehdistö on antanut entiselle popin kuninkaalle uuden lempinimen: "wacko Jacko". Ristiriitainen, tunteita herättävä jopa pelottava hahmo tuo amerikan Jaakkonen onkin, Jacksonin kasvojen kehitystä on seurattu mediassa tiiviisti, se lienee kai yksi modernin lääketieteen kauhutarinoista, joka pistää ainakin miettimään, että U S A:ssa lääkärinluvat istuvat tiukassa, sen jälkeen kun ne kerran on hankittu.
Olen itsekin kuitenkin moonwalkini harjoitellut ja henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että antaisivat miesparan jo olla. Jackson voi olla äärimmäinen tapaus, mutta silti edustaa sitä samaa kauneusihanteita luovaa ja tavoittelevaa, kiiltavien asioitten perässä juoksevaa harakoitten kulttuuria, kuin me kaikki muutkin. Kukapa ei tahtoisi olla nuori ja kaunis ikuisesti ja toisaalta kun miettii tovin tapaa jolla lapset nykyään puetaan ja miten esimerkiksi Britney Spears on tahkonnut rahaa tuhman koulutytön imagolla ei pedofiliakaan ole kovin kaukaa haettua, kun luetellaan nykymaailman ominaisuuksia. Artisti ei tienaisi imagollaan senttiäkään, ellei joku olisi valmis maksamaan luodusta illuusiosta. Ehkäpä Jackonkin pitäisi vain vaihtaa markkinointistategiaansa syöstäkseen vallasta ö-luokan poikapopparit, joiden harteille hänen mantteliaan on soviteltu.
On valitettavaa, etteivät yhteiskunnassa vallitsevat arvot ja asenteet tule näkyviksi kuin ääritapauksien kohdalla. Valitettavaa siis ääritapauksille, koska koko muu maailma tuudittautuu normaaliuden uneen ja syyttää kummajaisiksi niitä, jotka selvimmin osoittavat sen mitä normaaliuden tavoittelusta voi seurata, jos vain on tarpeeksi tahtoa ja resursseja.