Tabula rasa

Nykypsykologia on ilmeisesti hylännyt käsityksen, jonka mukaan ihminen on syntyessään vain tyhjä taulu, johon koko hänen elämänsä kirjoitetaan sitä mukaa kun se tapahtuu. Mikäli näin olisi, olisi kaikki opettettavissa ja opittavissa, eikä kahden ihmisen välillä olisi mitään perustavanlaatuista eroa, joka estäisi joidenkin asioiden oppimisen.
Elämme siis käsityksen mukaan, että jokainen ihminen syntyy erilaisena kuin kaikki muut ja pysyy erilaisena koko elämänsä. Sotia ei voida lopettaa, ilmastonlämpenemistä ei voida pysäyttää eikä mitään mikä vaatii yhteisymmärrystä asioiden vallitsevasta tilasta ja tarpeellisista toimista voida koskaan toteuttaa. Ihmiset ovat liian erilaisia voidakseen puhaltaa yhteen hiileen. Tämän näkemyksen joku voi esittää totena, koska se perustelee kautta rantain kätevästi sen miksi on syytä vaalia ennakkoluuloja ja pelätä vierasta.

En väitä, etteivätkö ihmiset olisi erilaisia. Se näkemys pitää vankasti paikkansa, riittää kun katselee maailmaa ympärillään ja argumentti on todistettu. En myöskään väitä, etteikö eri kulttuuritausta johtaisi konflikteihin ihmisten välillä. Siihen en kuitenkaan halua uskoa, että me ihmiset olisimme täysin viettiemme vietävissä ja kuuluisa älymme olisi täysin alisteista alkeelliselle käytökselle, jossa taotaan rintaa ja kuseksitaan nurkkiin reviirin merkiksi.

En arvosta sitä tapaa ajatella, jossa tehdään taulukoita ja julistetaan ne totuudeksi, kun kerran saadaan sellaiset tutkimustulokset, jotka miellyttävät tutkijan silmää eniten. Tahdon ajatella, että me ihmiset olemme enemmän samanlaisia kuin erilaisia. Historiamme on kuitenkin koko ihmislajin historiaa ja lähtökohdat ovat samanlaiset. Tilanne, jossa yksi populaatio kyhjöttää yhdessä kulmassa maailmaa ja toinen toisessa ilman minkäänlaista yhteyttä keskenään lienee historiankin valossa täysin kuvitteellinen.

Maailmassa, jossa ihminen olisi syntyessään tyhjä taulu, kaikki ihmisten yhteistoimintaan liittyvät ongelmat voitaisiin ratkaista. Mikäli tällaista tilannetta ei esiinny luonnonvaraisten ihmisten keskuudessa, on ihmisistä tehtävät tyhjiä tauluja teknologian keinoin. Selvitetään miten aivot oppivat uusia kokemuksia ja siirretään aikuiset aivot oppimistilaan kemiallisesti. Avataan ovet uusille ajatuksille ja kokemuksille, niin että yksilöt voivat oppia toimimaan erilaisista lähtökohdista huolimatta yhdessä. Mikäli kemia ei kuulosta hyvältä, kerätään kulttuuritietokanta ja annetaan poliitikoille ja diplomaateille simultaanitulkki, joka tulkitsee ihmisten käytöstä paikallisen historian ja tapakulttuurin valossa. Mikäli on olemassa ongelma siihen on etsittävä ratkaisuja, eikä oikeutusta.