Viime yönä huomasin, että kerrankin kehoni on tottunut alle seitsemän tunnin yöuniin. Menin vapaapäivän kunniaksi nukkumaan tavallista aikaisemmain ja heräsin aamuyöllä täysin virkeänä. En kuitenkaan tahtonut vielä nousta, joten pakotin itseni uudelleen uneen rentoutumistekniikoilla, joita käytän vähentääkseni stressiä. Yöllinen valvominen ja uudelleen nukahtaminen johtivat selkeään uneen, jossa olin jossain määrin tietoinen siitä, että näen unta. Ilmiötä kutsutaan nimellä LUCID.

Näin unta jossa elin maailmassa, jossa tietokoneiden kehitys oli kulkenut hieman eri reittiä kuin valvetodellisuudessa. Olohuoneeni oli kattoon saakka täynnä C-kasetteja, joiden magneettinauhoille oli tallennettu kaikki sen informaatio, joka minulla on todellisuudessa tallessa kompaktimmassa muodossa eri laitteissa. Sen lisäksi kaseteilla olivat tallessa kaikki muistoni ja tarkemmin määrittelemätön määrä muuta satunnaista informaatiota. Tässä vaiheessa uni alkoi muuttua enemmän tavanomaiseksi REM-uneksi, jonka tapahtumat unohtuvat helposti. Viimeinen teemaa käsittelevä asia oli, että etsin kuumeisesti jostain toimivaa Commodore 64:sta, jolla olisin päässyt käsiksi tallennettuihin tietoihin.

Odotan mielenkiinnolla mitä kaikkea vielä opinkaan ja mitä kaikkea vielä tapahtuukaan, sillä jo nyt maailma on muuttunut minun elinaikanani tavoilla, joita tuskin kukaan osasi odottaa vielä vaikkapa 20 vuotta sitten.