Kylmäfuusiota taas kerran

En ole ihan ensimmäisenä kaduilla kiljumassa ja konfetteja heittelemässä, kun jossain uutisoidaan kylmäfuusiosta. Ilmeisesti nyt on kuitenkin saatu ihan pätevää näyttöä siitä, että ilmiö olisi ehkä kuitenkin todellinen. Käytännön sovellutuksia, tai edes teoriaa kylmäfuusiolaitteista saadaan odottaa ehkä vielä jonkin aikaa.

Maailmalla odotetaan, että mikäli teknologian kehitys jatkuu samassa tahdissa kuin se on jatkunut tähän saakka, teknologinen singulariteetti olisi luvassa mahdollisesti jo vuoden 2040 kieppeilla. Eräs sen vaikutuksista on se ettei teorioita enää ole. Kun tietoa voidaan kerätä, verrata ja käsitellä tarpeeksi tehokkaasti, asioita voidaan ensi kertaa ihmiskunnan historiassa tietää.

Tällä hetkellä olemassaolovat fuusiovoimaloiden prototyypit kuluttavat enemmän energiaa kuin tuottavat. Ongelma on se, ettei vetyplasmaa oikein kyetä hallitsemaan tarpeeksi pitkiä aikoja, jotta prosessi tuottaisi enemmän energiaa kuin sen ylläpitäminen vaatii. Arviot toimivan fuusiovoimalan rakentamisesta vaihtelevat, mutta sen verran olen silmäillyt, että useimmat ennusteet tähtäävät aikaisintaan 20-30 vuoden päähän. Tosin elleivät ennusteet ota huomioon tietotekniikan kehitystä, saattaa tuollekin projektille käydä kuten ihmisen genomi-projektille, joka valmistui vuosia etuajassa ja sattumalta myös pudotti ihmisten käsitykset oman perimämme laajuudesta ja erinomaisuudesta melkoisen korkealta jalustalta. Omina lukioaikoinani opetettiin vielä totuutena, että ihmisellä on perimässään vähintään 100,0000 geeniä, koska se on kehittyneen eliön merkki.