Siirtyvät elimet sentään!

Gizmag.comissa on artikkeli, jossa kerrotaan kehitteillä olevista uusista elinsiirtomenetelmistä. Idea on yksinkertaisuudessa se, että esimerkiksi sydänkohtaukseen kuolleen ihmisen elimet jäähdytetään nopeasti, jotta hapenpuute ei aiheuttaisi niille korjaamatonta vauriota, niin että ne voidaan rageneroida ja käyttää edelleen elinsiirroissa.

Ensimmäinen mielleyhtymäni oli vitrifikaatio, jossa virallisesti kuolleeksi julistetun ihmisen elimistö käsitellään kestämään jäädytys ilman kiteenmuodostumisesta tulevia soluvaurioita. Käytännössä eroja on useita, esimerkiksi tällä hetkellä vitrifioinnissa käytettävät aineet ovat myrkyllisiä. Niiden tarkoitushan on säilyttää kudokset mahdollisimman lähellä alkuperäistä rakennetta, sen sijaan että ne enää päätyisivät käyttöön. Kryosäilytyksen ajatus, niin kuin olen sen itse ymmärtänyt, on säilyttää ihmisen keho mahdollisimman täydellisesti, jotta informaatio, jota kutsutaan yleisesti elämäksi, säilyisi ja olisi aikanaan palautettavissa.

Siis, kun olet kuollut, tai ainakin sellaisessa tilassa, ettei sinua nykykeinoin voida pelastaa, elimistösi jäähdytetään ja elimesi otetaan talteen. Kerätyt elimet korjataan ja siirretään eteenpäin toiselle ihmiselle. Hieno tapa ratkaista ongelma, joka syntyy siitä ettei elinsiirteitä ole niin paljon kuin niitä tarvittaisiin.

Kudosteknologia ei ole vielä ihan täydellistä, mutta pikkuhiljaa menetelmä kehittyy. Rotille osataan jo jotenkuten kasvattaa uusia keuhkoja, mutta menetelmä vaatii edelleen toimiakseen solumatriisin, joka on peräisin jonkun toisen keuhkosta.

Minulle tulee outo olo tuollaisesta edistyksestä. Katsokaas kun koomapotilaita on todettu olevan tajuissaan, koomasta huolimatta. Funktionaalinen magneettikuvaus ja uudet lääkkeet ovat tuottaneet havaintoja palautettavasta aivotoiminnasta jopa aivokuolleina pidetyistä ihmisistä. Mitä kehittyneempää lääketiede on, sitä häilyvämmäksi raja kuoleman ja elämän välillä käy. Kysymys siitä käytetäänkö jo nykyään elinsiirroissa vielä elävien ihmisten elimiä on aivan todellinen.

Jos ihmisen kudosten tuhoutuminen sydänpysähdyksen jälkeen voidaan estää ja tapahtuneet vahingot korjata, kuinka kauan kestää että myös elinten alkuperäinen omistaja olisi pelastettavissa.