Vaalien alla

Politiikka ja uskonto ovat puheenaiheita, joita sivistynyt ihminen välttää keskustellessaan toisen ihmisen kanssa. Syykin on selvä: molemmista aiheista on helppo saada aikaa lihava riita ystävänkin kanssa. Politiikka ja uskonto jakavat muutamia yhteisiä piirteitä, mutta merkittävä tämän tapauksen kannalta on se, että molemmat rajaavat maailmaa. Ihmisen on tehtävä vajavaisella havainto- ja ymmärryskyvyllään parhaansa ja valittava maailmankuvalleen jokin viitekehys, joka antaa mittasuhteet ja rajat hänen kohtaamilleen asioille ja ilmiöille.

Kahta eri viitekehystä ei saada koskaan kohtaamaan toisiaan täydellisesti ja jotkin näkemyksen voivat jopa olla täysin yhteensopimattomat. Ristiriidat ovat väistämättömiä ja niitä kohdatessaan ihminen joutuu kohtaamaan oman maailmankuvansa rajallisuuden. Helppo tie on raivostua ilmiöille ja ihmisille, jotka haastavat pyhät totuudet. Hankalempaa on tehdä kompromisseja, rikkoa rajoja ja uudistaa näkemyksiä.

Vaalien alla on tyypillistä, että poliitikot alkavat heitellä täkyjä äänestäjille. Tämä kyllästyttää minua, koska vaalien alla tehdyllä politiikalla ei ole mitään tekemistä sen kanssa mitä puolueet ja ihmiset vallankahvaan päästyään tekevät. Eduskunnasta on tullut salarakkaiden ja elähtäneiden pop-tähtien suojatyöpaikka, johon pääsee kun näyttää jossain tosi-tv-ohjelmassa olevansa häpeämättömästi mistään mitään tietämätön mölli, jonka elämää ohjaa kai jonkinlainen näkymätön käsi, koska oma kapasiteetti riittää juuri ja juuri pukeutumiseen ominpäin.

Yhteiskuntien nousu ja tuho on aina kiinnostanut minua. Esimerkiksi Neuvostoliitto, jossa saavutettiin lyhyessä ajassa hyvin paljon, mutta joka myös romahti lähes täydellisesti erittäin lyhyessä ajassa. Jostain syystä markkinaliberaalit kuvittelevat, ettei sama kohtalo voi kohdata meitä. Markkinatalous on oikein hyvä järjestelmä, se järjestää leipää kauppaan tehokkaasti. Se ei kuitenkaan pysty tekemään ihmisistä tasa-arvosia, koska se ei ohjaa vaurautta kuin niille joilla sitä on jo entuudestaan.

Ihmisiä pitäisi muka kannustaa äänestämään, mutta miksi kukaan järkevä ihminen haluaisi osallistua tähän farssiin, jossa neljän vuoden välein saa ihan itse päättää mille pölvästille äänensä antaa. Nykyinen tapa hoitaa asioita tuntuu antavan vallan kaiken maailman pyrkyreiden ja möhömahaisten ketkujen käsiin.

Minusta maailma olisi parempi, jos tälle typeryyden ylistykselle tulisi loppu. Viisaudesta, kauneudesta ja edistyksestä voisi tulla uusia tavoitteita rajattoman ahneuden sijaan.