Vain yhden kirjan vuoksi

Internet on täynnä tietoa, osa siitä on oikeaa tietoa, osa väärää tietoa, osa on väärin ymmärrettyä ja osa ties mitä. Hyvin monelle ihmiselle maailma on napinpainalluksen päässä, mutta sen sijaan että ihmisten entistä tiiviimmät yhteydet ja kyky seurata maailmaa lähes reaaliajassa, ei ole tehnyt ihmisistä yhtenäistä filosofien ja pioneerien rotua. Katsokaa vaikkapa jotain netin keskustelupalstaa. Joukko ihmisiä toistelee samoja vääriä tietoja toisilleen faktoina tai kirjoittaa pelkällä mutu-tiedolla asiasta kuin asiata ja kysyjille annetut vastaukset ovat mitä ovat. Järki ja tieto hukkuvat maailman yhtyneiden kylähullujen loputtoman pälätyksen kirjoitetulle vastineelle.

Otsikon toistaminen tekstissä on kuulemma erittäin huonoa tyyliä, mutta toisaalta oma kirjoitustapani on kaukana siitä mitä aikanaan opiskelin koulussa. Lainasin pitkästä aikaa kirjastosta kirjoja, koska pitkästä aikaa minulla on aikaa lukea. Jäsennelty, järkevä ja haastava teksti nenäni äärellä tutustuin asiaan, joka sivuaa sekä lääketiedettä, että henkilökohtaista elämääni. En sen enempää siihen pureudu mistä on kyse, vaan tyydyn vain toteamaan, että yleisestä kirjastosta lainattu vanha, mutta aikanaan uraauurtanut, kirja sai viidessätoista minuutissa enemmän ajatuksia aikaan kuin viikon aikana lukemani sekava nettikirjoittelu. Tähän mennessä hedelmällisin oivallus oli, että me ihmiset olemme tieteessämme pääsemässä sellaiseen pisteeseen, että olemme hylkäämässä myyttiemme ja uskonsatujemme valheellisen maailmankuvan ja olemme siirtymässä aikaan, jossa voimme tutkia maailmaa ja ihmisyyttä ilman turvariepujen luomia harhakuvitelmia.

Mahdollisesti voin jonain päivänä itsekin kantaa korteni kekoon ja olla mukana ihmiskunnan tulevaisuutta rakentamassa.

Kolmiulotteisia ihmisiä

Netissä on viimein saatavilla 3D-kuvat koko ihmiskehosta. Palvelusta löytyvät luut, lihakset, verisuonet, hermot ja imusuonisto. Kuvia voi tarkastella useilla syvyyksillä ja monista eri katselukulmista. Tällä hetkellä olen itse aloittanut projektin, jossa käytän seuraavan vuoden ihmiskehon anatomiaan tutustumalla. Jahka anatomia on hallussa, aion syventää tietojani myös mikrobiologiasta ja kemiasta.

Piraattipuolue

Politisoituminen on jälleen tapahtunut, vaalien alla puolueet ja ehdokkaat tekevät niin pontevasti markkinointityötä, että myös tällainen tiedotusvälineitä karttava yksilö alkaa miettiä puoluekantaansa ja ajatuksiaan siitä miten maailmaa pitäisi rakentaa. Päätin tukea Piraattipuoluetta, heillä on tällä kotiseutuni vaalipiirissä ainakin yksi ihan varteenotettava ehdokaskin. En ole kuitenkaan täysin varma äänestänkö Piraattipuoluetta. Tuon suunnan pioneeri, tietoyhteiskuntapuolue, kummittelee mielessäni. Heillä kun ei ollut oikein muuta asiaa ilmaisen lataamisen lisäksi. Sanan- ja yksilönvapauden teemat houkuttelevat, mutta epäilen onko yhdellä pienellä puolueella minkäänlaisia mahdollisuuksia vaikuttaa näihin asioihin.

Verot nousevat, koska pankkien tappiot kaadetaan veronmaksajien niskaan. Eläkeikä nousee, koska palkkaorjia tarvitaan enemmän kuin uusia syntyy. Akateemiseen vapauteen puututaan, kansansivistystyö koetaan oy Suomi ab:ssa rasitteena. Kyläkoulut, syrjäiset joukkoliikennereitit ja pienten paikkakuntien terveyskeskukset lopetetaan säästösyistä. Seuraavaksi loppuvat pienet paikkakunnat, koska kuka tahtoo elää paikassa, jossa lasten opintie ja terveys ovat vaakalaudalla. Ei ole ihme, että jotkin populistit saavat tilanteessa suosiota, vaikka SMP:n tapaan, niillä tuskin on todellisia eväitä puuttua ongelmiin, joiden juuret ovat syvällä yhteiskuntamallin perusteissa.

Piraattipuolue on kuitenin ensimmäinen Suomessa toimiva puolue, joka on vakavissaan ottanut asiakseen runsauteen perustuvan talouden synnyn. Tietoverkoissa voidaan jakaa muutakin kuin suurten levy-yhtiöiden tusinapoppareiden tyhjänpäiväisiä "hittejä". Nimensä mukaan tietoverkoissa voidaan jakaa tietoa, kuten tutkimustuloksia, rakennusohjeita, oppimateriaalia ja muuta hyödyllistä, jonka vapaa liikkuminen rikastuttaa kaikkia, paitsi suuryrityksiä, jotka tahtoisivat pitää ihmiset aivottomina kuluttajina. Monet niistä hyödykkeistä, joista on totuttu maksamaan maltaita, voisi valmistaa itse, jos tietäisi miten.

Runsauteen perustuva talous, jossa hyödykkeet eivät enää ruoki maailmanmarkinoita uudella keinottelurahalla ja jossa ihmisten ei välttämättä tarvitse raataa oravanpyörässä, ei ole tällä hetkellä mahdollinen. Esimerkiksi tuotannon automatisointi johtaisi ihmisten työttömyyteen ja köyhyyteen, koska nykyinen malli edellyttää sen, että ihmiset tekevät työtä saadakseen rahaa jonka avulla täyttää perustarpeensa. Tämä suuntaus on kuitenkin olemassa, sillä automaatio houkuttelee myös vanhan mallin kannattajia edullisuutensa vuoksi. Monelle yritykselle työntekijät ovat pakollinen menoerä, johon ei uhrata yhtään ylimääräistä senttiä. Piraattipuolue on ainut puolueistamme, jolla on edes jotain ymmärrystä tästä asiasta.

Yhteiskunnan suunnittelu

Zeitgeist-liike on ollut viime aikoina kevytlevitteiden otsikoissa. Liikkeellä on kannatusta myös Suomessa, se ilmoittaa tavoitteekseen yhteiskunnan uudelleen suunnittelemisen. Maailman muuttaminen paremmaksi paikaksi kaikille, eikä vain rikkaimmille länsimaalaisille on kunnioitettava tavoite ja esimerkiksi wikipediaan listatut teknologian keinot, joilla tavoitetta ajettaisiin ovat minun käsitykseni mukaan jo olemassa. Olen koulutukseltani insinööri, joten tässä asiassa arvaukseni ovat valistuneita.

Utopistisempia visioita esittää venus project, jonka kanssa zeitgeist on yhteydessä. Suunnitelmat saavat toki olla suuriakin, kunhan toteutus tehdään realistisien välitavoitteiden kautta.

Ainakin kirjoitusten perusteella liike vaikuttaa pyrkivän välttämään konflikteja ja saamaan muutoksen aikaan herättämällä tavalliset ihmiset toimimaan toisin. Epäilemättä sen sortin ilosanoma vetoaa ihmisiin, joilla ei ole juurikaan velvollisuuksia kannettavamaan tai joiden toimeentulo ei riipu täysin vanhan mallin mukaisen rahatalouden toiminnasta. Resurssitalous on mielenkiintoinen ajatus, ainakin omasta mielestäni liikkeen ajatukset kuulostavat Marxilaisuudelta ilman luokkayhteiskuntaretoriikkaa.

Muutos ja yhteiskunnan resurssien valjastaminen pienen ihmisen palvelukseen tuntuvat kiinnostavan ihmisiä. Zeitgeist-liike on yksi tämän kiinnostuksen ilmentymä. Keskustelukerhoilla, joissa kaikki ovat keskenään samaa mieltä on kuitenkin pitkä ja kivinen tie käytävänään ennen kuin ne pystyvät mihinkään konkreettiseen.

Itsekään en ole vastakarvaan ajatukselle, että järjenkäyttö maailman olojen järjestämisessä olisi täysin perusteltua ja suotavaa. Pääomien kasaantumiseen ja velkarahalla keinotteluun perustuva talous palvelee vain niitä, joilla on pääomaa. Köyhä ei pysty kilpailemaan kun resurssit jaetaan markkinahintaan ja amerikkalainen unelma yhdestä tilaisuudesta ei toimi kuin Hollywood-tuotannoissa.

Tee-se-itse

Tykkään näperrellä tekniikan parissa, virallisesti olen koulutettu ammattilainen, mutta käytännössä osaamiseni on vielä vaatimatonta niiden asioiden parissa, joita tahtoisin todella oppia. Tällä hetkellä työn alla on 3D-printteri, mallia reprap. Ohjausjärjestelmä on edelleen työn alla, koska en välttämättä käytä avointa ohjelmaa, mekaniikan ajattelin toteuttaa perinteisin konepajamenetelmin, täysin alkuperäiselle ajatukselle kerettiläisellä tavalla siis. Ongelma on, että tämänhetkiset reprapit ovat melko hyödyttömiä laitteita. Oma kiinnostukseni on tällä hetkellä sillä tasolla, että pyrin saamaan valmiiksi mekaanisen tulostimen, joka voidaan ohjelmoida tulostamaan yksinkertaisia käyttöesineitä, kuten lautasia ja kuppeja. Elektroniikkaa on vaikea tulostaa, joten sen määrä olisi tarkoitus minimoida. Mikäli projekti edistyy, työnteko syö siltä aikaa, saatan raportoida siitä myös täällä.

Sähköpostiini tulleessa kurzweilai:n uutiskirjeessa oli linkki wiredin artikkeliin, jossa haastateltiin aitoa kyberpunkkaria (taidan olla rakastunut). Artikkelissa taas oli linkki hauskaan laitteeseen nimeltä northpaw, joka on käytännössä lisäaisti, jonka avulla tietää aina missä on pohjoinen. Asia alkoi kiinnostaa, koska omassa pöytälaatikossani on suunnitelma samantapaisesta laitteesta, jonka tarkoitus ei ole auttaa suunnistamisessa vaan tasapainon säilyttämisessä. Kyse olisi apuvälineestä, jonka olisi tarkoitus helpottaa vanhan isäni elämää. Hän kärsii harvinaisesta sisäkorvan rappeumasta, joka vie asteittain sekä kuulo- että tasapainoaistin.
Päälle puettava kybernetiikka kiinnostaa minua, koska en erityisesti nauti itseni viiltämisestä, vaikka suurimman osan käyttämistäni lävistyksistä olenkin tehnyt itse. Implantit toki ovat henkilökohtaisempia ja pysyvempiä muokkauksia, mutta tällä hetkellä pitäydyn treenillä ja ruokavaliolla tehdyissä sisäisissä muutoksissa. Tekniset apuvälineet voin pitää ihon päällä, kunhan teknologia kehittyy. Biohakkerointi kiinnostaa kuitenkin sen verran, että jo tätä kirjoittaessani alan miettiä millaisia muutoksia olisi mahdollista tehdä vaikkapa lävistäjän avulla.

Tekoäly ja ihmiset

Wired.com julkaisi artikkelin, jossa kerrotaan nykyihmisen suhteesta älykkäisiin koneisiin. Sen sijaan, että meillä olisi virtuaalisia henkilöitä, jotka olisivat ihmisen älyn luomia ihmisen kaltaisia tekoälyjä, meillä on älykkäästi käyttäytyviä oppivia koneita, jotka eivät ole ollenkaan kaltaisiamme. Ympäristöstämme on tulossa yhä älykkäämpi ja koneiden vallankumousta bunkkereissaan odottavat ihmiset saavat huomata, että pelottavien terminaattoreiden armeijan suoran hyökkäyksen sijaan olemme kohdanneet näkymättömien mikrosirujen ja ohjelmien sissiliikkeen, joka soluttautuu arkeemme huomaamatta. Ne tarjoavat meille valtavan määrän bulkkitietoa, jota emme voisi omaksua perinteisin keinoin, ne tarjoavat myös terveyttä, turvallisuutta ja mukavuutta. Ne eivät ole kuitenkaan välttämättä edes tietoisia siten kuin me olemme tietoisia itsestämme, eikä niillä ole muuta yhteista kuin se että olemme tehneet ne hyödyksemme.
Me ihmiset olemme osittain teknologiamme luomia olentoja. Jos meiltä vietäisiin teknologiamme vaatteitamme myöten ja jätettäisiin vain teräviä keppejä ja kiviä keppien teroittamista varten, emme olisi juuri eläimiä kummempia. Vaikka myönnän toki inhimillisen kokemuksen ja kulttuurin olevan mahdollisia myös alkeellisissa oloissa. Aikaa vain jäisi suhteessa selviytymiseen vähemmän kulttuurin luomiseen ja ylläpitämiseen. Elämme teknologian läpitunkemassa maailmassa, jossa teknologian käyttö on hyvien olojen ehto. Se mitä kulttuurille ja filosofialle käy on omissa käsissämme, mutta täydellä vatsalla lämpimässä filosofointi on minusta miellyttävempää, kuin rujommissa oloissa, jotka nekin antavat näkökulmaa ja oivalluksia.

Asiaa sivuaa Ray Kurzweilin aie tulla kuolemattomaksi. Teknologian kehitys on ehdoton edellytys, koska ravinteilla, liikunnalla, ruokavaliolla ja toiveikkaammilla menetelmillä pääsee vain tiettyyn pisteeseen asti, jonka jälkeen epätäydellinen luonto tekee tehtävänsä. Artikkelin lukeminen vaatii rekisteröitymistä, mutta sen sanottuani loppu on satunnaisen lukijan vastuulla. Itseäni kiehtoo Kurzweilin yritys tulla kuolemattomaksi, koska se muistuttaa taolaisten alkemistien menetelmiä, ainakin kun sitä seuraa internetin läpi ulkopuolisen maallikon silmin. Älkää ymmärtäkö väärin, olen ihan vakuuttunut että taolaisten alkemistien menetelmät olivat heidän parhaan tietonsa mukaisia ja niillä oli mahdollisesti tuloksia, joista useimmat eivät ole perillä. Itsekään en ole, mutta en väitä että minkään tietoni perusteella voisin väittää suuntaan tai toiseen mitään.
Kurzweilin tapaan olen itsekin nauttinut jo vuosia erilaisia ravintolisiä, kalaöljyjä, teetä, d-vitamiinia, c-vitamiinia, e-vitamiinia, kasviksia, rasvatonta lihaa. Harjoitan meditaatiota ja liikun säännöllisesti, sillä tiedän olevan mahdollista säilyttää fyysinen suorituskyky pitkälle vanhuuteen saakka. Kuolemattomuudesta en tiedä, mutta lähisuvussani on nuoria ihmisiä, vain viisissä kymmenissä, jotka ovat ikänsä eläneet epäterveellisesti ja ovat tautien vaivaamia. Oman perimäni riskit eivät siis vaadi testejä tullakseen ilmi ja todella toivon voivani välttää elämäntavoista johtuvat sairaudet. Lääketiede kehittyy tietotekniikan kyydissä, joten odotan että kun vanhuus alkaa vaivata, lääkärit ovat kehittäneet keinoja joilla korjata sen vaikutukset.

Uuden vuoden vaihtuessa yritetään ennustaa tulevia. Tänä vuonna arvaan, että ensi vuonna Euroopan rahoituslaitosten velkaantuminen näkyy pankkien tappioiden siirtymisenä veronmaksajien maksettaviksi. Teknologian kehityksen painopiste alkaa pikkuhiljaa siirtyä Kiinaan, Japaniin ja Koreaan. Kaukoidästä tuodaan ensi vuonna ylellisyystuotteita, jotka voittavat länsimaiset laadussa. Kiinankielen opiskelusta tulee entistä suositumpaa suurissa kaupungeissa ja muutamassa vuodessa jo pienemmissäkin lukioissa on mahdollista suorittaa mandariinikiinan kursseja.
Perinteiset näppäimistöt ja tietokonehiiret jäävät historiaan, kosketusnäytöt korvaavat ne lopulta kokonaan. Ensi vuonna tablettikoneet ja älypuhelimet lyövät itsensä todenteolla läpi ja yritykset alkavat vuokrata kovalevytilaa, johon laajakaistayhteyden kautta voi tallentaa omia tiedostojaan. Televisio, puhelin ja tietokone yhdistyvät.
Politiikka kuohuu, mutta sillä on yllättävän vähän vaikutusta. Ihmiset alkavat aktiivisesti etsiä uusia tapoja hallita elämänpiiriään.

Uusia tuulia koulutuksessa

Jos laitat lapsen kouluun, hän oppii lintsaamaan ja häiriköimään, jos annat hänelle ja kavereilleen tietokoneen, hän oppii opettamaan itseään. Sen suuntaista lupailisi ainakin Intian lasten sivistystasoa nostamaan lähteneen tohtori Sugata Mitran kokeilu. Vuosikymmen sitten tohtori alkoi asentaa julkisia tietokoneita slummeihin, jotta ihmisillä olisi mahdollisuus ottaa asioista selvää itsekseen. Lapset voivat oppia itsekseen hyvin paljon, jos opiskelevat yhdessä ja vielä enemmän, jos heillä on apunaan tutoreita. Korkeakouluopiskelijat tekevät tätä samaa jo perehtyessään ryhmissä uusiin asioihin, mutta ilmeisesti menetelmää voi soveltaa jo perusopetukseen.

Sitäkin tässä miettii, että onko ylipäätään tarvetta opettaa kaikille valtavaa määrää yleissivistäviä aineita, kun periaatteessa asian kuin asian voi tarkastaa netistä lähes milloin vain ja missä vain. Periaatteessa lasten olisi mahdollista jo hyvin pienestä pitäen lähteä ottamaan selvää niistä asioista, jotka heitä jo luonnostaan kiinnostavat. Itse olisin nyt astronautti, jos lapsuuden toiveammatti olisikin ollut vakavan urakehityksen alkupiste.

Itseopiskelu ei välttämättä saa kaikkein suurinta suosiota esimerkiksi Suomen valtionhallinnon keskuudesssa, koska toteutuessaan se veisi suuren osan kansalaisista kulttuurin portinvartijoiden ja vahvistajien, eli peruskoulun opettajien, vaikutuspiirin ulkopuolelle. Itsenäinen ajattelu kukoistaisi, mutta niin kukoistaisi myös kansalaistottelemattomuus, koska itsenäisesti ajattelevia ihmisiä on hyvin hankala johtaa keskitetysti.

Maailma on muuttumassa nopeammaksi. Nyt jo on nähtävissä, että menneen ajan ajattelutavat ja vaikutusmallit ovat kriisissä. Puolueet vasemmalta, oikealta ja keskeltä heittelevät populistisia täkyjä ja valtamediassa itketään, ettei politiikka kiinnosta nuoria. Samaan aikaan nuoret ovat kuitenkin tiedostavampia ja paremmin perillä maailman asioista, kuin koskaan aikaisemmin. Enkä jaksa hetkeäkään uskoa, ettei heitä kiinnostaisi oman elämänsä hallinta ja etteivätkö he organisoisi juuri sellaisia asioita yhdessä, joita tahtovat tapahtuvan.

Koulutusjärjestelmän muutos on täällä "kehittyneessä" maailmassa hidasta, koska keskiajalta peräisin olevalla koulutusjärjestelmällä on pärjätty hyvin ja pitkään. Kuulin jossain taivasteluja, että joissain kouluissa joillain luokilla ei käytetä opetuksessa ollenkaan tietotekniikkaa (olen salakuuntelija, pahoittelen). Ikään kuin tietotekniikalla olisi jokin autaaksitekevä vaikutus. Eihän sillä ole merkitystä, mitä mediumia opettaja käyttää julistaessaan totuutta jylisevällä tuomarin äänellä. Enemmän olisi merkitystä sillä miten ja kuka tietotekniikkaa käyttää. Opettajan rooli uudessa mallissa voisi olla oppilaiden motivointi ja oleellisten kysymysten esittäminen, jotta oppi kasvaisi loogisesti ja opittavien asioiden haastavuus säilyisi sopivana.

Yksi asia mihin me kaikki kasvattajat voisimme pyrkiä, olisi älyllisten saavutusten kunnioittaminen. Sähköinen media on täynnä soopaa siitä, miten vain rahan ansaitsemisella ja talouskasvulla on merkitystä. Todellisia ongelmia ei ratkaista pankeissa, vaan laboratorioissa ja kirjastoissa. Perintömme tuleville sukupolville ei ole tuhat ja yksi tapaa venkuloida valuutalla, vaan se millä tavalla rakennetun maailman heille jätämme. Koulutus ja kasvatus ovat tärkeimpiä asioita, joilla maailma voidaan muuttaa. Lakimiehet ja pankkiirit voivat kuvitella, että heillä on kaikki valta käsissään, mutta he vanhenevat ja kuolevat. Uudet ihmiset ottavat ohjat käsiinsä, eikä se ole yhdentekevää, mitä heille opetetaan ja miten.