Uusia tuulia koulutuksessa

Jos laitat lapsen kouluun, hän oppii lintsaamaan ja häiriköimään, jos annat hänelle ja kavereilleen tietokoneen, hän oppii opettamaan itseään. Sen suuntaista lupailisi ainakin Intian lasten sivistystasoa nostamaan lähteneen tohtori Sugata Mitran kokeilu. Vuosikymmen sitten tohtori alkoi asentaa julkisia tietokoneita slummeihin, jotta ihmisillä olisi mahdollisuus ottaa asioista selvää itsekseen. Lapset voivat oppia itsekseen hyvin paljon, jos opiskelevat yhdessä ja vielä enemmän, jos heillä on apunaan tutoreita. Korkeakouluopiskelijat tekevät tätä samaa jo perehtyessään ryhmissä uusiin asioihin, mutta ilmeisesti menetelmää voi soveltaa jo perusopetukseen.

Sitäkin tässä miettii, että onko ylipäätään tarvetta opettaa kaikille valtavaa määrää yleissivistäviä aineita, kun periaatteessa asian kuin asian voi tarkastaa netistä lähes milloin vain ja missä vain. Periaatteessa lasten olisi mahdollista jo hyvin pienestä pitäen lähteä ottamaan selvää niistä asioista, jotka heitä jo luonnostaan kiinnostavat. Itse olisin nyt astronautti, jos lapsuuden toiveammatti olisikin ollut vakavan urakehityksen alkupiste.

Itseopiskelu ei välttämättä saa kaikkein suurinta suosiota esimerkiksi Suomen valtionhallinnon keskuudesssa, koska toteutuessaan se veisi suuren osan kansalaisista kulttuurin portinvartijoiden ja vahvistajien, eli peruskoulun opettajien, vaikutuspiirin ulkopuolelle. Itsenäinen ajattelu kukoistaisi, mutta niin kukoistaisi myös kansalaistottelemattomuus, koska itsenäisesti ajattelevia ihmisiä on hyvin hankala johtaa keskitetysti.

Maailma on muuttumassa nopeammaksi. Nyt jo on nähtävissä, että menneen ajan ajattelutavat ja vaikutusmallit ovat kriisissä. Puolueet vasemmalta, oikealta ja keskeltä heittelevät populistisia täkyjä ja valtamediassa itketään, ettei politiikka kiinnosta nuoria. Samaan aikaan nuoret ovat kuitenkin tiedostavampia ja paremmin perillä maailman asioista, kuin koskaan aikaisemmin. Enkä jaksa hetkeäkään uskoa, ettei heitä kiinnostaisi oman elämänsä hallinta ja etteivätkö he organisoisi juuri sellaisia asioita yhdessä, joita tahtovat tapahtuvan.

Koulutusjärjestelmän muutos on täällä "kehittyneessä" maailmassa hidasta, koska keskiajalta peräisin olevalla koulutusjärjestelmällä on pärjätty hyvin ja pitkään. Kuulin jossain taivasteluja, että joissain kouluissa joillain luokilla ei käytetä opetuksessa ollenkaan tietotekniikkaa (olen salakuuntelija, pahoittelen). Ikään kuin tietotekniikalla olisi jokin autaaksitekevä vaikutus. Eihän sillä ole merkitystä, mitä mediumia opettaja käyttää julistaessaan totuutta jylisevällä tuomarin äänellä. Enemmän olisi merkitystä sillä miten ja kuka tietotekniikkaa käyttää. Opettajan rooli uudessa mallissa voisi olla oppilaiden motivointi ja oleellisten kysymysten esittäminen, jotta oppi kasvaisi loogisesti ja opittavien asioiden haastavuus säilyisi sopivana.

Yksi asia mihin me kaikki kasvattajat voisimme pyrkiä, olisi älyllisten saavutusten kunnioittaminen. Sähköinen media on täynnä soopaa siitä, miten vain rahan ansaitsemisella ja talouskasvulla on merkitystä. Todellisia ongelmia ei ratkaista pankeissa, vaan laboratorioissa ja kirjastoissa. Perintömme tuleville sukupolville ei ole tuhat ja yksi tapaa venkuloida valuutalla, vaan se millä tavalla rakennetun maailman heille jätämme. Koulutus ja kasvatus ovat tärkeimpiä asioita, joilla maailma voidaan muuttaa. Lakimiehet ja pankkiirit voivat kuvitella, että heillä on kaikki valta käsissään, mutta he vanhenevat ja kuolevat. Uudet ihmiset ottavat ohjat käsiinsä, eikä se ole yhdentekevää, mitä heille opetetaan ja miten.