Please MTV, pimp my genetics
Fight Aging uutisoi uusista tuulista elämänpidennyksen saralla. Lukekaaka myös tämä uutinen, sillä nyt joudun pyörtämään pyhiä puheitani. Edellisessä viestissäni väitin elämänpidennystä ja kuolemattomuutta utopistisiksi päämääriksi, mutta nytpä vain näyttäisi siltä, että tulossa oleva tulevaisuus veti maton jalkojeni alta. Hiivasieni, on saatu geenejä tuunaamalla elämään kuusi kertaa pidempään kuin tavallisesti. Suorastaan kuulen teidän riemuitsevan: "Jippii, hiivasienet elävät kohta ikuisesti"! Samanlainen reaktio tapahtui ilmeisesti myös hiiristä peräisin olevassa soluviljelmässä ja niin tosiaan, myös ihmissoluviljelmässä. Viimeksi mainitun kokeen tuloksia ei kaiketi olla vielä kokonaisuudessaan julkaistu, mutta pahasti näyttäisi siltä, että tutkimus etenee siihen suuntaan, että lähivuosina alkaa toden teolla tapahtua. Eräs pitkäikäisyyttä edistänyt tekijä tuossa, joka kokeessa paljastui, oli se, että solut saatiin korjaamaan DNA:n vaurioita ja suojelemaan perimäainestaan paremmin uusilta vaurioilta.
Nykyään ollaan kaiketi yleisesti sitä mieltä, että syöpä saa alkunsa soluista, joiden perimä on niin pahasti vaurioitunut, että jokin niiden kasvua ja kehitystä ohjaava tekijä menee vikaan niin pahasti, että siitä mikä alkaa normaalina solunjakautumisena, tulee tappava tauti. Alkaako valjeta? Mikäli tuosta löydöstä ei tulisikaan alkusysäystä kuolemattomuudelle, saattaa siinä piillä hoitokeino syöpään.
Kuolemattomuuden alkusysäykseksi ei tarvita kuin teknologia, joka edistää pitkäikäisyyttä. Kun ihmiset elävät pidempään, heillä on enemmän aikaa opiskella ja tutkia asioita. Kun pitkäikäiset ihmiset opiskelevat ja tutkivat asioita ja asettavat ne oikeisiin yhteyksiinsä, syntyy varmasti uusia oivalluksia, jotka olisivat muuten jääneet syntymättä.
Mielestäni on osuvaa verrata vanhan ihmisen kuolemaa kirjaston palamiseen. Joka vuosi tuhannet hienot mielet sammuvat pois, katoavat tältä pallolta iäksi, vieden mukanaan vuosikymmenien työn ja uurastuksen. Näin kuolema riistää meiltä ihmisiltä joka hetki korvaamatonta viisautta. Ei tarvitse kuin avata televisio silloin kun sieltä tulevat jotkut, ihan mitkä vain, uutiset, ja saattaa olla mahdollista keksiä yksi jos toinenkin kohde tässä maailmassa, jonne viisautta kaivattaisiin kipeästi lisää.
En tarkoita, että vain korkeasti koulutetut ihmiset tai luontaiset nerot olisivat korvaamattomia menetyksiä ihmiskunnalle, yhtä lailla kenellä tahansa ikäihmisellä on sellaista tietoa ja taitoa vuosikymmenien ajalta, mitä ei mistään kirjasta voi lukea. Puhukaa joskus isovanhempienne kanssa, kuunnelkaa mitä heillä on sanottavana tai jos teillä ei ole isovanhempia, niin puhukaa jonkun vanhuksen kanssa tai oikeastaan kuunnelkaa heitä. Ei heistä kukaan ole saavuttanut korkeaa ikäänsä hölmöilemällä vuodesta toiseen. Moni asia tässä maailmassa olisi toisin, jos nuoruuden into tunnustaisi vanhuuden viisauden ennen kuin molemmat on menetetty. Hieman laimeana esimerkkinä kerron, että löysin kaupungin halvimman kahvilan sillä tavalla, että juttelin bussissa erään eläkeläisen kanssa, jolla oli paljon muutakin käytännössä hyödyllistä asiaa. Olen ollut huomaavinani, että itseään vanhempien neuvoja kriittisesti kuuntelemalla voi välttää monet sudenkuopat, joihin he ovat itse pudonneet tai joihin olisi omalla toiminnallaan itse menossa.
Intoonnuin taas asian viereen, minulle käy niin usein. Aloin vain miettiä, että miten julmasti kohtelemme arvokkaita vanhuksiamme. He eivät ehkä enää tee rahaa niin paljon kuin firmojen kattojen läpi sinkoilevat uraohjukset, sen sijaan heillä on jotain paljon arvokkaampaa: meidän kulttuurimme. Vuosisatojen muistot, jotka ovat vaarassa kadota, kun emme pyrkyriytemme huumassa enää ehdi kuuntelemaan pirttien nurkissa, uuninpankon liki, tarinoivia isovanhempiamme. Tulevaisuus on toki tulossa, mutta ei sinne pidä mennä tyhjin käsin, valmistautumatta. Menneisyytensä unohtaneet aikuislapset eivät kykene luomaan tulevaisuutta, he kykenevät vain siihen päämäärättömään säntäilyyn, mitä kaikenmaailman helmenkalastajat, onnenonkijat ja helppoheikit kilvan ylistävät olemisen korkeimpana päämääränä. Kaikki, jotka ovat kuunnelleet isovanhempiensa tarinoita, tietävät, että helppoheikistä lähtee paljon ääntä, mutta hänen perimmäinen tarkoituksensa on vain huijata rehellisiä ihmisiä oman etunsa nimissä.
Nykyään ollaan kaiketi yleisesti sitä mieltä, että syöpä saa alkunsa soluista, joiden perimä on niin pahasti vaurioitunut, että jokin niiden kasvua ja kehitystä ohjaava tekijä menee vikaan niin pahasti, että siitä mikä alkaa normaalina solunjakautumisena, tulee tappava tauti. Alkaako valjeta? Mikäli tuosta löydöstä ei tulisikaan alkusysäystä kuolemattomuudelle, saattaa siinä piillä hoitokeino syöpään.
Kuolemattomuuden alkusysäykseksi ei tarvita kuin teknologia, joka edistää pitkäikäisyyttä. Kun ihmiset elävät pidempään, heillä on enemmän aikaa opiskella ja tutkia asioita. Kun pitkäikäiset ihmiset opiskelevat ja tutkivat asioita ja asettavat ne oikeisiin yhteyksiinsä, syntyy varmasti uusia oivalluksia, jotka olisivat muuten jääneet syntymättä.
Mielestäni on osuvaa verrata vanhan ihmisen kuolemaa kirjaston palamiseen. Joka vuosi tuhannet hienot mielet sammuvat pois, katoavat tältä pallolta iäksi, vieden mukanaan vuosikymmenien työn ja uurastuksen. Näin kuolema riistää meiltä ihmisiltä joka hetki korvaamatonta viisautta. Ei tarvitse kuin avata televisio silloin kun sieltä tulevat jotkut, ihan mitkä vain, uutiset, ja saattaa olla mahdollista keksiä yksi jos toinenkin kohde tässä maailmassa, jonne viisautta kaivattaisiin kipeästi lisää.
En tarkoita, että vain korkeasti koulutetut ihmiset tai luontaiset nerot olisivat korvaamattomia menetyksiä ihmiskunnalle, yhtä lailla kenellä tahansa ikäihmisellä on sellaista tietoa ja taitoa vuosikymmenien ajalta, mitä ei mistään kirjasta voi lukea. Puhukaa joskus isovanhempienne kanssa, kuunnelkaa mitä heillä on sanottavana tai jos teillä ei ole isovanhempia, niin puhukaa jonkun vanhuksen kanssa tai oikeastaan kuunnelkaa heitä. Ei heistä kukaan ole saavuttanut korkeaa ikäänsä hölmöilemällä vuodesta toiseen. Moni asia tässä maailmassa olisi toisin, jos nuoruuden into tunnustaisi vanhuuden viisauden ennen kuin molemmat on menetetty. Hieman laimeana esimerkkinä kerron, että löysin kaupungin halvimman kahvilan sillä tavalla, että juttelin bussissa erään eläkeläisen kanssa, jolla oli paljon muutakin käytännössä hyödyllistä asiaa. Olen ollut huomaavinani, että itseään vanhempien neuvoja kriittisesti kuuntelemalla voi välttää monet sudenkuopat, joihin he ovat itse pudonneet tai joihin olisi omalla toiminnallaan itse menossa.
Intoonnuin taas asian viereen, minulle käy niin usein. Aloin vain miettiä, että miten julmasti kohtelemme arvokkaita vanhuksiamme. He eivät ehkä enää tee rahaa niin paljon kuin firmojen kattojen läpi sinkoilevat uraohjukset, sen sijaan heillä on jotain paljon arvokkaampaa: meidän kulttuurimme. Vuosisatojen muistot, jotka ovat vaarassa kadota, kun emme pyrkyriytemme huumassa enää ehdi kuuntelemaan pirttien nurkissa, uuninpankon liki, tarinoivia isovanhempiamme. Tulevaisuus on toki tulossa, mutta ei sinne pidä mennä tyhjin käsin, valmistautumatta. Menneisyytensä unohtaneet aikuislapset eivät kykene luomaan tulevaisuutta, he kykenevät vain siihen päämäärättömään säntäilyyn, mitä kaikenmaailman helmenkalastajat, onnenonkijat ja helppoheikit kilvan ylistävät olemisen korkeimpana päämääränä. Kaikki, jotka ovat kuunnelleet isovanhempiensa tarinoita, tietävät, että helppoheikistä lähtee paljon ääntä, mutta hänen perimmäinen tarkoituksensa on vain huijata rehellisiä ihmisiä oman etunsa nimissä.
0 Comments:
Post a Comment
<< Home