Minä transhumanisti

Wikipediaan on kirjoitettu tasokas artikkeli "transhumanismi". Siitä on hyvä lähteä, jos ei tiedä mistä on kyse. Olkookin että transhumanismi taitaa olla jo ilmiön luonteen vuoksi samanlainen yläkäsite kuin rock-musiikki. Rock alkoi Elviksestä ja on tällä hetkellä maailmanlaajuinen kulttuuri-ilmiö, joka ei tyhjentävästi mahdu yhden sanan alle.

Itse kutsun itseäni transhumanistiksi, koska tahdon osoittaa tukeani ajattelusuuntaukselle, jossa ihmisen järki ja vastuu nostetaan pääosaan ihmiskunnan tulevaisuutta muokkaavina voimina. Käytännössä moni muukin on yhtä transhumanistinen kuin minä; urheilen, yritän elää terveellisesti, opiskelen tieteitä. Harjoitan itseäni niiden kykyjen puitteissa jotka minulla jo on. Tämä tosin vain olosuhteiden pakosta. Haaveeni on erota ihmiskunnasta ja muuttua post-humaaniksi olennoksi.

Pessimisti minussa sanoo, että hurjat haaveet ja uljaimmat kehityskulut eivät välttämättä toteudu minun elinaikanani, vaikka onkin olemassa mahdollisuus, että tietotekniikan ja tekoälyn kehitys johtavat ennen näkemättömän nopeaan kehitykseen kaikilla aloilla. Osittainhan tämä on jo joillain aloilla toteutunut, kehityksen mittakaava ja kesto vain hieman arveluttavat. Ajattelen olevani ainakin positiivisen kehityskulun alkupäässä, oma kasvuympäristöni ei varsinaisesti ollut kovin avoin uusille ajatuksille ja tavoille. Yritän kannustaa omia lapsiani vapaampaan ajatteluun ja rohkeuteen vaikka muuttaa pois maapallolta, jos saavat tilaisuuden.

Miksi tuhlata aikaa pessimismiin ja pelkoon? Riskit ovat hallittavissa ihmiset kykenevät olemaan järkeviä yhdessä toimiessaankin. Täytyy vain tehdä valintoja, joissa pyritään kauemmas luolaihmisistä kohti seuraavaa askelta evoluutiossa. Tulevaisuus tulee joka tapauksessa, mutta millainen tulevaisuus, se riippuu meistä itsestämme.