Itämaan tietäjät

2000-luku lienee Kiinan uusi nousukausi. 5000 vuotta vanha kulttuuri on tunnettu keksinnöistään ja menestyksestään. Vasta viime vuosisatojen aikana Eurooppa ja Amerikka ovat menneet ohi Kiinasta teknologian kehityksessä.
Kiinalaiset ovat tietoisia asiasta ja hallitus on ilmeisesti tehnyt suunnitelman, jonka mukaan vuoteen 2020 mennessä Kiina nousee lännen tasolle nanoteknologian kehityksessä ja lopulta lännen ohi ohi. Näin ainakin uutisoinnin mukaan:
http://www.azonano.com/details.asp?ArticleID=1202
http://www.physorg.com/news5870.html
http://www.asianresearch.org/articles/2260.html

Kriittiset äänet sanovat, ettei suunnitelmatalous kykene reagoimaan tarpeeksi joustavasti, jotta se olisi jatkuvasti tutkimuksen terävimmässä kärjessä. Kun laboratorioiden seinien sisällä vallitseva luova anarkia yritetään kanavoida tiettyyn suuntaan, tutkimuksen hedelmälliset sivupolut jäävät tutkimatta. Tutkimus saattaa johtaa umpikujaan, koska sen lähtöoletukset ovat olleet väärät ja koko prosessi on aloitettava alusta, jotta virheet saadaan korjattua. En tosin ole aivan vakuuttunut, että tätä ei esiintyisi myös lännessä, jossa huippututkimusta rahoitetaan yksityisin varoin. Riskisijoittajatkin tahtovat rahoilleen vastinetta ja suurin osa rahoituksesta lankeaa tutkimukselle, jonka tulokset ovat parhaiten kaupallistettavissa.
Rahoituksen järjestäminen ja varmistaminen on perinteisesti osa laboratorionjohtajien työtä. Kiinan vahvuus on kuitenkin siinä, että heikäläisillä on käytännöllinen suhde teknologiaan. Tutkimusta ei rajoiteta silkasta muutoksen pelosta ja valistumattomien yhden asian kansanliikkeiden painostuksesta. Lisäksi tutkijoiden on jaettava tulokset keskenään, eikä laboratorio voi istua löytöjensä päällä lyhyen tähtäimen taloudellisten voittojen toivossa.

Saan varmaankin moitteita siitä että väitän markkinavoimien näkymättömän jalan kampittavan lapsiaan ja sanon että suunnitelmatalouden mukainen tutkimuksen ohjaus saattaa olla joissain tapauksissa Amerikan mallia tehokkaampi tapa toimia. Tämä johtunee aika pitkälle siitä, että länsivallat markkinavoimineen ovat voittaneet tiedotussodan. Kommunismin romahtamisen jälkeen lyötyä on lyöty niin, että jopa niillä ihmisillä, jotka ovat syntyneet romahduksen jälkeen, on vahva mielipide järjestelmän toimimattomuudesta, vaikkeivat siitä muuta tietäisikään.
Sosialismia ja maailmanvallankumousta en peräänkuuluta minäkään. Kuitenkin suunnitelmien teko epämääräisten visioiden ja missioiden sijaan vetoaa materialismin läpitunkemaan mieleeni. Kiinalla on hyvä tilaisuus kasvattaa vaikutusvaltaansa, lännen käydessä loputtomia öljysotiaan ja tuhlatessa resurssejaan omien kansalaisten valvomiseen ja rankaisemiseen, kuin parhaassakin dystopiassa.