Kuolemattomuus kaikille!

Tiesittekö, että Charles Lindbergh oli insinööri, jonka keksintö johti ensimmäisen sydän-keuhko koneen kehittämiseen? En tiennyt minäkään ennen kuin luin BBC:n artikkelin aiheesta. Sen mukaan Lindbergh olisi yrittänyt keksinnöillään saavuttaa konkreettisen kuolemattomuuden pelkän kuolemattoman maineen sijaan.

Tässä vaiheessa teknologian kehitystä lienee vielä aikaista miettiä liian paljon kenelle ja millä perustein kuolemattomuus olisi suotava. Hienoa olisi, jos kuolemattomuuden voisi saavuttaa kuka tahansa missä tahansa. Kuitenkin maailmassa, jossa edes puhdasta juomavettä ei riitä kaikille, en usko että kuolemattomuushoitoja on tarjolla kaikille. Nykyinen länsimainen järjestelmä takaa valinnanvapauden kaikille, joilla on varaa maksaa siitä. On onneksi järjestöjä ja ihmisiä, jotka pyrkivät asettamaan kysymyksiä ja ennakoimaan ennennäkemättömiä mahdollisuuksia ja mahdollisia ongelmia, joita informaatio, bio- ja nanoteknologian kehitys tuovat mukanaan.

Monesti ihmisten tuntuu olevan helpompi vastustaa muutoksia pahimpaan mahdolliseen skenaarioon vedoten kuin tutkia niiden tajoamia näkymiä. Nykyinen maailmantilanne ei ehkä suurilta osin muutu kuin pakon edessä, mutta niiltä osin kuin se pystyy muuttumaan, se muuttuu nopeasti. Uusi teknologia antaa melkeinpä epäreilun edun niille joilla se on niihin nähden joilla sitä ei ole.

Jotta maailma olisi vähemmän nälkäinen

Mietin mitä kotisohvalta voisi tehdä sille asialle, että maailmassa 100 miljoonaa ihmistä uhkaa nälänhätä. Intenetisssä on pari asille omistettua hyväntekeväisyyssivustoa theHungersite ja freerice.com . En tiedä toimivatko ne kuten lupaavat, mutta ei liene liian suuri vaiva kenelläkään käydä kerran päivässä klikkaamassa linkkiä (the hungersite) tai pelaamassa sanastopeliä (freerice).

Lisäksi mietin, että on hyvä tietää ruokansa alkuperä. Kotimaisen lähellä tuotetun ravinnon luulisi olevan helppo valinta, koska se ei ole matkustanut pitkää matkaa ruokapöytääsi ja on siis tuoretta. Lähiruoan ostaminen lisäksi rikastuttaa kotiseutuasi ja kotimaisia veronmaksajia, ylikansallisten suuryritysten sijaan.
Lisäämällä kasvisten osuutta ruokavaliossa ei vain edistä omaa terveyttään, vaan myös maapallon luonnonvarojen riittämistä kaikkien nälkäisten suiden ruokkimiseen.

Ryhtymättä suoraan toimintaan itse tai liittymättä maailmaa parantaviin järjestöihin, ei kukaan saa aikaan välitöntä ja suurta muutosta. Kuitenkin, jos kaikki kantavat kortensa kekoon, maailma muuttuu. Sosiaalisen vastuunkannon aika ei voi olla ohi. Meidän on toimittava oikein, koska vaihtoehto on huono kaikkien kannalta.