Meillä kaikilla on geneettinen sairaus, jota ympäristötekijät kiihdyttävät. Se aiheuttaa meille kipuja, liikuntakyvyn menetyksen, tajunnan hämärtymisen ja epäreilulta tuntuvan paljon erilaisia nöyryyttäviä ja epämiellyttäviä vaivoja. Yleensä vielä siinä vaiheessa elämää, kun on tarpeeksi kokenut ja viisas ymmärtääkseen maailmaa ympärillään ja antamaan nuoremmille arvokasta näkemystä, joka meiltä monesti puuttuu.
Tämä sairaus on vanheneminen. Tähän päivään mennessä se on pitänyt vain hyväksyä.
Eräs perustavanlaatuinen ongelma tästä asiasta puhuttaessa on se, että nopean median maailmassa toimittajat, jotka ennen olivat kansojen tiedonantajia ja joiden uskottavuus on edelleen suuri, sekoittavat helposti asiat. On eri asia puhua vanhuudesta ja vanhuksista yhteiskuntaa rasittavina sairauksiin rinnastettavina asioina kuin puhua vanhenemisesta lääketieteen piiriin kuuluvan ja hoidettavissa olevana tilana.
Kulttuurimme on siinä mielessä kiero, että koemme pakolliseksi vanhenemisen ja kuoleman. Ikään kuin menettäisimme jotain todella tarpeellista niistä päästessämme. Tuskin kukaan olisi pahoillaan, jos vaikkapa alkoholismiin keksittäisiin tepsivä parannuskeino. Kuitenkin jos kulttuuriin kuuluisi ajatus, että jossain ennalta määräämättömässä vaiheessa elämäänsä jokaisesta tulee juoppo, ei alkoholismia haluttaisi parantaa. Se määrittelisi miten arvokkaana koemme raittiuden. Kansanliikkeitä nousisi puolustamaan ihmisten oikeuttaa arvokkaaseen rapakaljoitteluun ja muutamia antabusta tarjoavia tahoja katsottaisiin kieroon. Mitä varten ihmisille pitäisi antaa antabusta, sen kanssahan tulee ryypätessä ihan hirveä olo.
Pitämällä huolta terveydestään voi vaikuttaa siihen millaisin eväin vanhuuden kohtaa. Sohvaperunana vietetyt vuodet eivät lupaa hyvää, sillä huono yleiskunto altistaa sairauksille missä tahansa elämänvaiheessa. Terveyttä ei voi laittaa pankkiin, vaan sen vaalimisesta pitää tehdä rutiini. Se että tekee pieniä asioita silloin kun on vielä terve, saattaa säästää suurilta ongelmilta sitten kun elintapojen vaikutus alkaa todenteolla käydä ilmi. Hyvä puoli asiassa on se, että ei ole mitään takarajaa koska terveellisillä elämäntavoilla alkaa olla vaikutusta.
En kuitenkaan kannata terveysfasismia, jos joku kansalainen ja veronmaksaja tahtoo elää elämänsä tavalla, joka vahingoittaa hänen terveyttää, niin se hänelle suotakoon. Terveellisiä elämäntapojakaan ei voi kukaan toisen puolesta valita. Henkilökohtaisesti en välitä niistä ihmisistä, joille terveellisyys on vain yksi asia lisää, jonka varjolla pyrkiä kontrolloimaan kanssaihmisiään.
Nykypäivänä informaatioteknologia on muuttamassa myös lääketiedettä. Kun informaatiota kyetään keräämään ja prosessoimaan entistä enemmän, arvailuille ja teorioille ei ole enää niin paljon tarvetta, sillä
voimme ensimmäistä kertaa koskaan tietää todella mitä tapahtuu (teen filosofisen oletuksen, että elämme maailmassa, josta voimme saada tietoa ja ymmärrystä). Tästä seuraa se, että vanhenemisena tunnettu tila, jossa ihmiskeho käy läpi rappeuttavia muutoksia voidaan tutkia ja ymmärtää. Kun muutosten syyt tunnetaan, niihin voidaan puuttua. Lopulta ollaan tilanteessa, jossa vanha ihminen voi ruumiiltaan olla kuin nuori ja nauttia pitkän elämänsä työn hedelmistä täysillä ja itsenäisesti.