Ihmeiden aika ei ole ohi!

Oikeastaan ihmeiden aika on vasta alkamassa:

Rammat kävelevät!

Sokeat saavat näkönsä takaisin!

Kuurot kuulevat jälleen!

Nälkäiset ruokitaan!

ja kuolleet heräävät uudelleen henkiin!

viimeisin pykälä on tosin välivaihe niille harvalukuisille onnekkaille, joiden oli mahdollista vitrifioida itsensä aikana kun kuolema näytti väistämättömältä.

Itseensä tyytyväinen ihminen

Ihmiset syntyvät tähän maailmaan ilman odotuksia siitä mitä kohtaavat. Tullessamme lämpimästä kohdusta kylmään maailmaan, meillä on vain valmius oppia siitä mitä kohtaamme. Vastasyntynyt ei juuri tiedosta itseään eikä ympäristöään.

Toimiakseen monimutkaisessa maailmassa, ihmisen on muodostettava käsitys siitä kuka on ja missä on. Useimmissa sosiaalisissa ympäristöissä on joitain käsityksiä ja piirteitä, joiden mukaan ihmiset määrittelevät itsensä ja maailman ympärillään. Harva on niin onnekas, että alusta saakka syntyy yhteisöön, joka kykenee ymmärtämään myös niitä asioita, jotka haastavat oman valitun elämäntavan.

Liian usein ihmiset kuvittelevat että heidän tapansa on oikea tapa ja kaikki siitä poikkeavat olemassaolon tavat ovat vääriä ja tuomittavia. Välillä mietin miltei toivottomuuteen saakka niitä kaikkia pikkuasioita, joiden varjolla viisaat ja älykkäät ihmiset tekevät lajitovereidensa elämistä kurjuutta.

Demokratia ja enemmistön päätäntävalta ovat hyviä asioita kulttuurissa, jossa enemmistö on valistuneita ja ajattelevia ihmisiä, joiden yhteenlaskettu viisaus estää typerien yksilöiden tekemät ylilyönnit. Valitettavasti ihmisten motiivit ovat harvemmin niin jalot. Valta-asemaan pyrkivät vallantahtoiset ihmiset ja ne joita asia ei miellytä voivat liittyä vainottuihin marginaaliryhmiin tai nähdä erakoitumisen vaivan.

Tämä kaikki liittyy mielestäni siihen mihin ihmiset ovat tyytyväisiä ja miten rehellisiä he ovat itselleen. Minä esimerkiksi tiedän että tupakointi on pahaksi minulle ja ympäristöllen, kuitenkin minun on paljon helpompi keksiä selityksiä sille miksi poltan kuin sille miksi olisin polttamatta. Helpoin tie olisi selitellä että olen hyväksynyt itseni vikoineni, sen sijaan että kiusaan itseäni yrittämällä hallita riippuvuutta, jonka typeryyksissäni itselleni olen kehittänyt. On ehkä huono ajatus käyttää itseään esimerkkinä, mutta luulen että sama mekanismi toimii monessa muussakin ihmisessä monen muun paheen kohdalla.

Mietipä, jos olet päättänyt olla häpeilemättä oma itsesi, mitä kaikkea voisit olla jos antaisit itsellesi tilaisuuden olla paras mahdollinen versio itsestäsi. Omien rajojen selvittäminen on aina hyppy tuntemattomaan ja epäonnistumisen mahdollisuus on olemassa.

Ihmisen elämä on lähtökohtaisesti hyppy tuntemattomaan. Se että kuvittelemme tietävämme kaiken mahdollisen elämästä ja maailmasta on harhaa. Vanhaan takertuminen on naurettavaa, sillä se ei ollut nykypäivää tai tulevaisuuttaa kummempaa eikä siitä unelmoiminen hyödytä kun olisi uskallettava olla läsnä tässä ja nyt.

Vanheneminen on sairaus

Meillä kaikilla on geneettinen sairaus, jota ympäristötekijät kiihdyttävät. Se aiheuttaa meille kipuja, liikuntakyvyn menetyksen, tajunnan hämärtymisen ja epäreilulta tuntuvan paljon erilaisia nöyryyttäviä ja epämiellyttäviä vaivoja. Yleensä vielä siinä vaiheessa elämää, kun on tarpeeksi kokenut ja viisas ymmärtääkseen maailmaa ympärillään ja antamaan nuoremmille arvokasta näkemystä, joka meiltä monesti puuttuu.

Tämä sairaus on vanheneminen. Tähän päivään mennessä se on pitänyt vain hyväksyä.

Eräs perustavanlaatuinen ongelma tästä asiasta puhuttaessa on se, että nopean median maailmassa toimittajat, jotka ennen olivat kansojen tiedonantajia ja joiden uskottavuus on edelleen suuri, sekoittavat helposti asiat. On eri asia puhua vanhuudesta ja vanhuksista yhteiskuntaa rasittavina sairauksiin rinnastettavina asioina kuin puhua vanhenemisesta lääketieteen piiriin kuuluvan ja hoidettavissa olevana tilana.

Kulttuurimme on siinä mielessä kiero, että koemme pakolliseksi vanhenemisen ja kuoleman. Ikään kuin menettäisimme jotain todella tarpeellista niistä päästessämme. Tuskin kukaan olisi pahoillaan, jos vaikkapa alkoholismiin keksittäisiin tepsivä parannuskeino. Kuitenkin jos kulttuuriin kuuluisi ajatus, että jossain ennalta määräämättömässä vaiheessa elämäänsä jokaisesta tulee juoppo, ei alkoholismia haluttaisi parantaa. Se määrittelisi miten arvokkaana koemme raittiuden. Kansanliikkeitä nousisi puolustamaan ihmisten oikeuttaa arvokkaaseen rapakaljoitteluun ja muutamia antabusta tarjoavia tahoja katsottaisiin kieroon. Mitä varten ihmisille pitäisi antaa antabusta, sen kanssahan tulee ryypätessä ihan hirveä olo.

Pitämällä huolta terveydestään voi vaikuttaa siihen millaisin eväin vanhuuden kohtaa. Sohvaperunana vietetyt vuodet eivät lupaa hyvää, sillä huono yleiskunto altistaa sairauksille missä tahansa elämänvaiheessa. Terveyttä ei voi laittaa pankkiin, vaan sen vaalimisesta pitää tehdä rutiini. Se että tekee pieniä asioita silloin kun on vielä terve, saattaa säästää suurilta ongelmilta sitten kun elintapojen vaikutus alkaa todenteolla käydä ilmi. Hyvä puoli asiassa on se, että ei ole mitään takarajaa koska terveellisillä elämäntavoilla alkaa olla vaikutusta.

En kuitenkaan kannata terveysfasismia, jos joku kansalainen ja veronmaksaja tahtoo elää elämänsä tavalla, joka vahingoittaa hänen terveyttää, niin se hänelle suotakoon. Terveellisiä elämäntapojakaan ei voi kukaan toisen puolesta valita. Henkilökohtaisesti en välitä niistä ihmisistä, joille terveellisyys on vain yksi asia lisää, jonka varjolla pyrkiä kontrolloimaan kanssaihmisiään.

Nykypäivänä informaatioteknologia on muuttamassa myös lääketiedettä. Kun informaatiota kyetään keräämään ja prosessoimaan entistä enemmän, arvailuille ja teorioille ei ole enää niin paljon tarvetta, sillä voimme ensimmäistä kertaa koskaan tietää todella mitä tapahtuu (teen filosofisen oletuksen, että elämme maailmassa, josta voimme saada tietoa ja ymmärrystä). Tästä seuraa se, että vanhenemisena tunnettu tila, jossa ihmiskeho käy läpi rappeuttavia muutoksia voidaan tutkia ja ymmärtää. Kun muutosten syyt tunnetaan, niihin voidaan puuttua. Lopulta ollaan tilanteessa, jossa vanha ihminen voi ruumiiltaan olla kuin nuori ja nauttia pitkän elämänsä työn hedelmistä täysillä ja itsenäisesti.

Kaikessa erinomaisuudessanikaan

Viime tekstissäni mainitsin etten usko piraattipuolueen saavuttavan suurta suosiota kansa keskuudessa. Suurin syy on se, että useimmat ihmiset tekevät kuten minä tein, eivätkä ajattele muodostaessaan käsityksiä siitä miten maailma toimiii. Piraatti on automaattisesti rikollinen, mutta jos kysyt mihin rikokseen piraatti syyllistyy, saanet vastaasi sitä kiusallista hiljaisuutta, johon kyselevän ihmisen on totuttava.

Sudenkuoppa johon itse astuin oli se, että vertasin automaattisesti piraattipuoluetta vanhan maailman puolueisiin, kuten SDP, Kokoomus ja vaikka perussuomalaiset, joiden uskottavuus perustuu siihen että vakavailmeiset miehet ja naiset puvuissaan antavat haastatteluja ja vetoavat aiheisiin, jotka herättävät kansan tunteet. Tämä on sitä niin sanottua poliittista peliä, jolla valta-aseman saavuttaneet puolueet pyrkivät pitämään asemansa ja todellista valtaa vailla olevat pyrkyrit pyrkivät isojen poikien pöytiin. Puhutaan tasa-arvosta mitä vain, ne pöydät ovat edelleen isojen poikien pöytiä.

Piraattipuolue ei toimi siten.

Piraattipuolueen uskottavuus syntyy blogiteksteistä, nettikeskusteluista, postituslistojen uutisoinnista ja piraattipuolueen kannattajat eivät hekään välttämättä ole kansakuntamme tuulipukuisimpia edustajia, joita askarruttaa että voisiko tämä sitkeä ripuli johtua tuonne kirkonkylälle asennetusta intternetistä.
Yhteiskunta on muuttunut niistä ajoista kun puolueet olivat välittäjä kansan ja vallanpitäjien välillä. Nykyään tietoa on saatavilla ja yhä useampi osaa sitä etsiä ja hyödyntää. Tästä seuraa automaattisesti se, että aiemmin tietoa hallinneet ihmiset ovat menettämässä kykynsä kontrolloida sitä miten ihmiset maailman käsittävät.

En ole varma siitä onko piraattipuolue se taho, joka lopulta ratkaisee maailman kaikki ongelmat. Kuitenkin se saattaa olla niitä harvoja organisoituneita tahoja, jotka ylipäätään tiedostavat muuttuneen maailman uudet ongelmat. Pettymykseni puolueiden ja nykyisten vallanpitäjien tapaan hoitaa asiat on toisinaan suuri. Viimeisimpänä esimerkkinä G8 maiden kokouksessa tehty haistapaskapäätös siitä, että hiilidioksidipäästöjä pitäisi vähentää puoleen nykyisestä vuoteen 2050 mennessä. Se on liian vähän liian myöhään. Ihmisten on tiedostettava tämä ja käytävä toimeen. Oikeastaan toivon piraattipuolueen herättävän keskustelua ja saamaan erimieltä olevatkin ihmiset järjestäytymään ja ryhtymään toimeen. Yhteiskunta ei pyöritä itseään, ihmisten on se tehtävä.

Selvänäköinen hetki.

Yksi asia, joka pitelee tämän maailman kehitystä aisoissa on päiväntasaajan maiden epävakaus. Niillä on paljon luonnonvaroja, joiden riistämisestä kehittyneillä mailla on pitkät perinteet. Älkääkä näyttäkö siellä noin pitkää naamaa, pohjoinen pallonpuolisko on niin kehittynyt, koska se talloo rautasaappaillaan eteläisen niskassa. Päiväntasaajalla olisi mahdollista napata ympäri vuoden aurinkoenergiaa välittämättä kaamoksen masentavasta vaikutuksesta. Tätä tuottajalleen lähes ilmaista energiaa olisi helppo myydä jo olemassaoleviin sähkönjakeluverkkoihin huomattavasti vallitsevaa markkinahintaa alhaisemmin hinnoin. Ei ole nyt näyttää laskelmia, ne jäivät toisten housujen taskuun.

Valitettavasti huono koulutustaso ja yhteiskunnallinen epävakaus todennäköisesti hidastavat koko maapallon kehitystä, koska joudumme pitkittämään riippuvuuttamme sen aikakauden energiateknologiasta, jolloin suunnaton energiannälkä oli harvojen ja valittujen ongelma muiden kasvatellessa nauriita ja ajellessa apostolinkyydillä.

Amerikan Yhdysvallat, vaikka siellä on yhtä sun toista hyvääkin, on ainakin minun mielikuvissani sotilasmahtiinsa luottava maailmanvalta, jolla on hyvin vähän jos mitään intressejä muuttaa vallitsevaa tilannetta siihen suuntaan, että Amerikan Yhdysvallat ei enää olisi maailman hallitseva suurvalta vaan valta ja vauraus jakautuisivat tasaisemmin koko maailman ihmisväestölle. Euroopassa saattaa olla enemmän halua tehdä asioihin muutosta, sillä vaikka EU on selkeästi nouseva maailmanmahti, siltä puuttuu vielä paljon vaadittavaa yhtenäisyyttä ja persoonallisuutta, joka maailmanmahteja monesti historiassa on leimannut.
Maailmassa on tällä hetkellä meneillään kehityskulkuja, jotka toteutuessaan johtavat hyvin erilaiseen tulevaisuuteen kuin äkkiseltään voisi kuvitella, suurin osa maailmasta toistaa edelleen historiaansa. Teknologianörteiltä puuttuu yksinkertaisesti karismaa älynsä ajamiseen ihmisten sydämiin, mikä koitunee vastaperustetun piraattipuolueen kohtaloksi, niin kuin se koitui aiemman tietoyhteiskuntapuolueen kohtaloksi.
Euroopasta kantautuu kuitenkin kummia. Zeppeliinit saattavat palata takaisin liikenteeseen, tosin tätä ideaa ollaan lämmitelty amerikassakin, joten ehkä olisi omankin asenteen tarkistukselle aika. Tahtoisin nähdä vielä Euroopan, jossa ilmalaivat halkovat taivaita ja energia on tuotettu uudistuvista lähteistä. Ihmiset eivät tahdo maailman tuhoutuvan. Koska meillä on olemassa keinot ongelmien ratkeisemiseen, miksi emme käyttäisi niitä ja ratkaisisi ongelmiamme? Teknologia ei ole loppujenlopuksi niin kovin monimutkaista kuin voisi kuvitella, muutaman vuoden opiskelulla kuka tahansa saa peruspätevyyden, jolla tehdä tästä maailmasta parempi paikka. Se on tietysti mielenosoituksia ja adresseja hitaanpaa, mutta siinä mielessä rehellisempää että kovaäänisen vastuunsiirron sijaan ihmiset ottavat itse vastuun siitä millaisen maailman jättävät taakseen. Kun keinot ovat olemassa, joku tarttuu niihin.