Tuesday, September 08, 2009

Luolaihmiset vs. superihmiset

Physorg.com julkaisi artikkelin, jossa aivotutkija spekuloi mahdollisuudella rakentaa toimiva simulaatio ihmisaivoista jo kymmen vuoden kuluttua. Kuusi vuotta sitten ennustettiin ihmisaivojen olevan kopioitavissa viidenkymmenen vuoden kuluttua, voi siis olla että tuokin ennustus toteutuu jo aiemmin kuin luullaan.

Tärkein perustelu simuloitujen aivojen rakentamiselle on se, että niiden avulla voitaisiin tutkia ihmisaivojen toimintaa ilman epävarmoja ja eettisesti arveluttavia eläinkokeita - tosin omasta mielestäni eläinkokeissa, joilla pelastetaan ihmishenkiä, ei ole mitään eettisesti arveluttavaa. Itse rakennustyössä selviää kaikki siitä miten ihmisaivot fyysisenä elimenä toimivat. Mahdollisesti tietoa saadaan myös siitä miten tietoisuus ja havainto itsen ulkopuolisesta todellisuudesta syntyvät.

Itse olen siinä uskossa, että tietoisuuden synnyn selittäminen ei ole ollut mistään muusta kiinni kuin siitä, ettei aiemmin ole ollut mahdollista tarkkailla elävien aivojen prosesseja ja siitä että on uskottu johonkin materiasta irrallaan leijuvaan sieluun, joka on tietoisuuden lähde. Luultavasti tietoisuuden selittäminen on samanlainen pudotus jalustalta kuin aikanaan ihmisen genomin lukeminen, jossa selvisi että vain muutama tuhat geeniä erottaa meidät kastemadoista, päivänkakkaroista ja banaanikärpäsistä.

Mutta miksi tyytyä vain simuloimaan olemassaolevaa luonnon sattumalta kasaan kokkailemaa ajattelulihaa? Miksei käytettäisi saatua tietoa sen tutkimiseen miten aivoista saataisiin enemmän irti. Tyhmyys on hyvin tasaisesti jakautunut luonnonvara ja kaikki kärsivät siitä jollain tavalla. Älykkäinkin ihminen on inhimillisten ajatteluprossien heikkouden uhri, eikä kykene käsittämään maailmasta kuin sen verran mitä aivonsa kykenevät rekisteröimään ja tulkitsemaan.

Mahdollisesti joillekin muodostuisi ongelmaksi se, että esimerkiksi luonnollisen älykkyyden ja kokemusmaailman rajat tavalla tai toisella ylittänyt ihminen ei enää ole oikeastaan ihminen ollenkaan. Sillä ei olisi merkitystä, vaikka tämä ihminen 2.0 olisi ominaisuuksiltaan huimasti prototyyppiä parempi ja kyvykkäämpi, tuntemattoman pelko motivoi ihmisiä tehokkaasti hylkäämään viimeisetkin säädyllisyyden ja sivistyksen julkisivut, joita pitävät yllään primitiivisillä apinanaivoillaan. Ihminen 2.0 voisi olla super-eettinen olento, joka kykenisi saavuttamaan ja ylläpitämään ne ihanteet, joita me luomuihmiset vain kirjoitamme kirjoihin oikeuttaaksemme barbaarisen elämäntapamme. Yhtä lailla ihminen 2.0 voisi olla super machiavellisti, joka pystyisi viilaamaan linssiin kaikkia turvatakseen oman olemassaolonsa jatkumisen. Luomuihminen ei voisi tietää kummasta on kyse paremman jälkeläislajin toimia seuraamalla.

Itse olisin kateudesta vihreä, jos joku pystyisi kehittymään joksikin ihmisyyden rajat ylittäväksi, jos minulla ei itselläni olisi mahdollisuutta samaan.