Vaihtoehtoa odotellessa

Tässä kun pakollinen mediamaksu kuohuttaa tunteita, aktivoiduin hetkellisesti poliittisesti. Lähettelin sähköpostia kansanedustajalle, jota äänestin, ja etsin netistä tietoa siitä onko puolueilla jo olemassa kannanottoja YLE-maksuun. Itse maksan tv-lupani, vaikka mieluummin rahoittaisin valtion toimia maksamalla veroja. Minulle tunteita tärkeämpi asia on hyötysuhde: kun laitan euron jonkin asian takia likoon, tahdon saada euron edestä vastinetta rahalleni.

Pakkomaksu ei minua kiehdo, koska se ei sovi käsitykseeni siitä miten eletään maassa, jossa kansa valitsee päättäjät ja elää suhteellisen vapaata elämää. Puolueet elävät vahvassa yhteisymmärryksessä, kukaan ei oikein uskalla ottaa vahvasti kantaa. Vihreästä liitostakin on tullut pelkkä punaviinitahrainen keskustelukerho, joka roikkuu porvaripuolueissa kuin remora hain kyljessä.

Suurin pettymys on ollut piraattipuolue, jonka kuvittelin kykenevän osoittamaan rakentavan näkökulman mediamaksuun. Itse ajattelin jotain sen tapaista, että jos jokaisen pitäisi maksua maksaa, jokaisen pitäisi saada rahoilleen myös vastinetta. Eikä se tarkoittaisi vain YLE:n tv-lähetyksiä, vaan myös muuta mediaa. Kenties maksulla voitaisiin rahoittaa tietokanta, josta ihmiset voisivat ladata musiikkia ja kirjoja maksamansa maksun edestä. Rahalla voitaisiin maksella palkkioita tekijöille, niin ettei heidänkään elantonsa olisi uhattuna kun informaatio liikkuu vertaisverkoissa.

Piraattipuolue ei kykene tuollaista näkökulmaa esittämään eikä ajamaan konkreettista vaihtoehtoa nykyiselle yleisradiotoiminnalle. Heidän kotisivuillaan sanotaan, että heistä mediamaksu kuuluu tulonjaon piiriin, eikä ole heidän ajamiaan asioita. Piraattipuolueen keskustelupalstalla eräs puolueen kannattaja jopa kerskailee miljoonan euron vuosituloillaan ja painottaa, ettei tahdo kuulua pienituloisten puolueeseen. Miljonäärin sanahan tunnetusti on painavempi tyhjätaskun sanaa, joten puolue profiloitunee jatkossa rikkaiden pentujen yhden asian tietokonekerhoksi ja menee sivumaininnaksi Suomen politiikan historiaan tietoyhteiskunta- ja joogalentopuolueen seuraan. Kenties niin on hyvä, jos puolueesta ei löydy voimaa ja tahtoa nousta oikeaksi yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi, jota kiinnostaa muukin kuin mahdollisuus levittää pornoa ja tekijänoikeudella suojattua musiikkia ilman sanktioita.