Memristoriaivot

1971 luotiin teoreettinen malli neljännestä elektroniikan peruskomponentista memristorista. Muut kolme ovat: vastus, kondensaattori ja kela. Memristori toimii kuin vastus, joka säilyttää "muiston" siitä kuinka voimakas sähkövirta sen läpi on viimeksi kulkenut ja mitä useammin sama virta on kulkenut, sitä voimakkaampi muistijälki syntyy. Nykyään kun valmistustekniikka on kehittynyt 1970-luvun ajoista, osataan valmistaa memristoreja. Niiden muistiominaisuus muistuttaa tapaa, jolla hermoverkot ja synapsit vahvistuvat aivoissa. Tutkijoiden parissa on herännyt uudelleen mielenkiinto elektronisten aivojen luomisesta. Näiden aivojen älykkyyden perusta olisi fyysisessä neuroverkkorakenteessa, eikä ohjelmallisessa kikkailussa. Tavoitteena on järjestelmä, joka organisoi itse keräämänsä informaation sen rajoissa optimaalisella tavalla.

New Scientistin verkkolehti uutisoi suunnitteilla olevista memristoriaivoista. Memristorin teorian luoja Leon Chua ei uskonut näkevänsä konkreettista laitetta elinaikanaan. Tämä ei kerro teknologian kehitysnopeudesta muuta kuin sen, että ihmiset joiden työ sitä vie eteenpäin, olettavat kehityksen olevan lineaarista ja pysyvän yhtä hitaana ja huomaamattomana kuin se on ollut ennen kolmea viimeksi kulunutta vuosisataa. Mikäli kehityksen voisi olettaa olevan eksponentiaalista, on syytä uskoa ettei seuraavan uuden sovelluksen ilmestymistä tarvitse odottaa liki 40 vuotta.

Itseäni mietityttää, että voisiko luonnossa esiintyä memristorin tapaisia ilmiöitä. Asiaa ei ole tutkittu, koska memristiivisyyttä ei kyetä havaitsemaan millimetrimittakaavassa ollenkaan. Tarkoittaako se, ettei jotain ilmiötä osata havaita samaa kuin se, ettei sillä ole merkitystä.