Huoli tekoälystä

the New York Times -lehden verkkoversiossa julkaistiin artikkeli, jossa kerrotaan että tekoälyn kehitys huolestuttaa tutkijoita. Pelkoa herättää se, että koneet saattavat seuraavan kymmenen vuoden kuluessa tulla ihmistä älykkäämmiksi ja alkaa toimia omillaan. Itseäni huolestuttaa se, että eri maiden asevoimia kiinnostaa kehittää koneita, jotka osaavat tappaa ihmisiä itsekseen.

Artikkelissa mainitaan, että eräs huolenaihe on se, että koneet ottavat hoitaakseen vielä lisää töitä, jotka kuuluivat ennen vain ihmisille. Vanhat hitsaajat voivottelevat jo sitä, että teollisuusrobottien kehitys on nakertanut heidän leipäänsä. Pian sama tapahtuu myös palvelualoilla. Nykyinen talousjärjestelmä perustuu siihen että ihmiset käyvät töissä ja kuluttavat palkkansa johonkin. Kun ihmisillä ei ole oikeasti töitä, eikä vain siksi että ahneet pankkiirit luottavat markkinvoimia ohjaavaan näkymättömään käteen sokeasti, heillä ei ole palkkaa eivätkä he voi kuluttaa. Koneille palkkaa ei tarvitse maksaa, nekään eivät kuluta. Tämä meneillään oleva talouden taantuma, jonka juuret ovat siinä, että markkinoille syydetään olematonta rahaa ja tuotannon siirtyessä työhalpamaihin, kalliimman työn maissa rahaa tehdään enää keinottelemalla hinnoilla ja omistusoikeuden ulottamisella aineettomiin asioihin kuten kulttuuriin ja yhteisiin asioihin kuten luonnonvaroihin.
Vaihtoehto tälle on esitetty jo 1930-luvulla: teknokratia, jossa valuutan sijaan vaihdon välineenä on henkeä kohden laskettu tuotantokapasiteetti, jonka voi käyttää itse haluamallaan tavalla tai myydä toisille, miten parhaaksi näkee. Malli ei ole täydellinen, mutta riitaantävän hyvä avaamaan ovia ja ikkunoita uusille ajatuksille.

Nykyistä tilannetta kulttuurien kehityksen lakipisteenä pitävien ihmisten mielestä noin perustavanlaatuinen muutos on liikaa. Minusta tylsät, raskaat ja yksitoikkoiset työt voi ja pitää automatisoida ja jättää ihmisille aikaa nauttia ainutkertaisesta elämästään. Koko opiskeluaikani elätin itseni enimmäkseen kantamalla raskaita esineitä paikasta toiseen ja nyt kun ammattialani työt ovat vähissä, kannan taas romua työkseni. Näin urani huipulla en välittäisi, vaikka joku muu tekisi kantamisen puolestani.

Älykyysräjähdystä, jossa koneet menevät rytinällä ohi ihmisen kyvyistä, leimaa epävarmuus. Esimerkiksi taannoin oli uutinen, jossa tietoisuustutkija arveli internetin jo ehkä saavuttaneen jonkinlaisen tietoisuuden asteen (eli se optimoi tiedonkäsittelyä itsekseen) ja netissä leviää matoja ja viruksia, joiden hävittäminen on niin hankalaa, että ne ovat jo älykkyyden "torakka-asteella". Kehittyneet tekoälyt ja tietoiset koneet ovat meille ihmisille vieraita. Ne eivät muistele lapsuuden aurinkoisia intiaanikesiä, niillä ei ole teini-iän sekoiluja, ne eivät vanhene, saa lapsia tai kuole. Ne kokevat informaatiota ja jäsentävät kokemaansa lainalaisuuksien mukaan, joita voimme vain arvailla, jos koneen sisäinen logiikka karkaa kauas ulottumattomiimme. Vaikka pelkäisimme tai toivoisimme mitä, lopputulos on todennäköisesti kaikkea muuta.

Toivon vain, ettei tekoälyn kanssa käy samoin kuin geenimuuntelun kanssa, selkeistä hyödyistä huolimatta ihmiset keskittyvät riskeihin ja haittoihin ja väärä tieto ja uskomukset elävät sitkeästi. Tilanne sama kuin uskovan ja uskomattoman keskustellessa: kaksi ihmistä puhuu ristiin omista lähtökohdistaan, ymmärtämättä etteivät puhu samasta asiasta tai välttämättä edes toisilleen.