Friday, December 31, 2010

Tekoäly ja ihmiset

Wired.com julkaisi artikkelin, jossa kerrotaan nykyihmisen suhteesta älykkäisiin koneisiin. Sen sijaan, että meillä olisi virtuaalisia henkilöitä, jotka olisivat ihmisen älyn luomia ihmisen kaltaisia tekoälyjä, meillä on älykkäästi käyttäytyviä oppivia koneita, jotka eivät ole ollenkaan kaltaisiamme. Ympäristöstämme on tulossa yhä älykkäämpi ja koneiden vallankumousta bunkkereissaan odottavat ihmiset saavat huomata, että pelottavien terminaattoreiden armeijan suoran hyökkäyksen sijaan olemme kohdanneet näkymättömien mikrosirujen ja ohjelmien sissiliikkeen, joka soluttautuu arkeemme huomaamatta. Ne tarjoavat meille valtavan määrän bulkkitietoa, jota emme voisi omaksua perinteisin keinoin, ne tarjoavat myös terveyttä, turvallisuutta ja mukavuutta. Ne eivät ole kuitenkaan välttämättä edes tietoisia siten kuin me olemme tietoisia itsestämme, eikä niillä ole muuta yhteista kuin se että olemme tehneet ne hyödyksemme.
Me ihmiset olemme osittain teknologiamme luomia olentoja. Jos meiltä vietäisiin teknologiamme vaatteitamme myöten ja jätettäisiin vain teräviä keppejä ja kiviä keppien teroittamista varten, emme olisi juuri eläimiä kummempia. Vaikka myönnän toki inhimillisen kokemuksen ja kulttuurin olevan mahdollisia myös alkeellisissa oloissa. Aikaa vain jäisi suhteessa selviytymiseen vähemmän kulttuurin luomiseen ja ylläpitämiseen. Elämme teknologian läpitunkemassa maailmassa, jossa teknologian käyttö on hyvien olojen ehto. Se mitä kulttuurille ja filosofialle käy on omissa käsissämme, mutta täydellä vatsalla lämpimässä filosofointi on minusta miellyttävempää, kuin rujommissa oloissa, jotka nekin antavat näkökulmaa ja oivalluksia.

Asiaa sivuaa Ray Kurzweilin aie tulla kuolemattomaksi. Teknologian kehitys on ehdoton edellytys, koska ravinteilla, liikunnalla, ruokavaliolla ja toiveikkaammilla menetelmillä pääsee vain tiettyyn pisteeseen asti, jonka jälkeen epätäydellinen luonto tekee tehtävänsä. Artikkelin lukeminen vaatii rekisteröitymistä, mutta sen sanottuani loppu on satunnaisen lukijan vastuulla. Itseäni kiehtoo Kurzweilin yritys tulla kuolemattomaksi, koska se muistuttaa taolaisten alkemistien menetelmiä, ainakin kun sitä seuraa internetin läpi ulkopuolisen maallikon silmin. Älkää ymmärtäkö väärin, olen ihan vakuuttunut että taolaisten alkemistien menetelmät olivat heidän parhaan tietonsa mukaisia ja niillä oli mahdollisesti tuloksia, joista useimmat eivät ole perillä. Itsekään en ole, mutta en väitä että minkään tietoni perusteella voisin väittää suuntaan tai toiseen mitään.
Kurzweilin tapaan olen itsekin nauttinut jo vuosia erilaisia ravintolisiä, kalaöljyjä, teetä, d-vitamiinia, c-vitamiinia, e-vitamiinia, kasviksia, rasvatonta lihaa. Harjoitan meditaatiota ja liikun säännöllisesti, sillä tiedän olevan mahdollista säilyttää fyysinen suorituskyky pitkälle vanhuuteen saakka. Kuolemattomuudesta en tiedä, mutta lähisuvussani on nuoria ihmisiä, vain viisissä kymmenissä, jotka ovat ikänsä eläneet epäterveellisesti ja ovat tautien vaivaamia. Oman perimäni riskit eivät siis vaadi testejä tullakseen ilmi ja todella toivon voivani välttää elämäntavoista johtuvat sairaudet. Lääketiede kehittyy tietotekniikan kyydissä, joten odotan että kun vanhuus alkaa vaivata, lääkärit ovat kehittäneet keinoja joilla korjata sen vaikutukset.

Uuden vuoden vaihtuessa yritetään ennustaa tulevia. Tänä vuonna arvaan, että ensi vuonna Euroopan rahoituslaitosten velkaantuminen näkyy pankkien tappioiden siirtymisenä veronmaksajien maksettaviksi. Teknologian kehityksen painopiste alkaa pikkuhiljaa siirtyä Kiinaan, Japaniin ja Koreaan. Kaukoidästä tuodaan ensi vuonna ylellisyystuotteita, jotka voittavat länsimaiset laadussa. Kiinankielen opiskelusta tulee entistä suositumpaa suurissa kaupungeissa ja muutamassa vuodessa jo pienemmissäkin lukioissa on mahdollista suorittaa mandariinikiinan kursseja.
Perinteiset näppäimistöt ja tietokonehiiret jäävät historiaan, kosketusnäytöt korvaavat ne lopulta kokonaan. Ensi vuonna tablettikoneet ja älypuhelimet lyövät itsensä todenteolla läpi ja yritykset alkavat vuokrata kovalevytilaa, johon laajakaistayhteyden kautta voi tallentaa omia tiedostojaan. Televisio, puhelin ja tietokone yhdistyvät.
Politiikka kuohuu, mutta sillä on yllättävän vähän vaikutusta. Ihmiset alkavat aktiivisesti etsiä uusia tapoja hallita elämänpiiriään.

Monday, December 06, 2010

Uusia tuulia koulutuksessa

Jos laitat lapsen kouluun, hän oppii lintsaamaan ja häiriköimään, jos annat hänelle ja kavereilleen tietokoneen, hän oppii opettamaan itseään. Sen suuntaista lupailisi ainakin Intian lasten sivistystasoa nostamaan lähteneen tohtori Sugata Mitran kokeilu. Vuosikymmen sitten tohtori alkoi asentaa julkisia tietokoneita slummeihin, jotta ihmisillä olisi mahdollisuus ottaa asioista selvää itsekseen. Lapset voivat oppia itsekseen hyvin paljon, jos opiskelevat yhdessä ja vielä enemmän, jos heillä on apunaan tutoreita. Korkeakouluopiskelijat tekevät tätä samaa jo perehtyessään ryhmissä uusiin asioihin, mutta ilmeisesti menetelmää voi soveltaa jo perusopetukseen.

Sitäkin tässä miettii, että onko ylipäätään tarvetta opettaa kaikille valtavaa määrää yleissivistäviä aineita, kun periaatteessa asian kuin asian voi tarkastaa netistä lähes milloin vain ja missä vain. Periaatteessa lasten olisi mahdollista jo hyvin pienestä pitäen lähteä ottamaan selvää niistä asioista, jotka heitä jo luonnostaan kiinnostavat. Itse olisin nyt astronautti, jos lapsuuden toiveammatti olisikin ollut vakavan urakehityksen alkupiste.

Itseopiskelu ei välttämättä saa kaikkein suurinta suosiota esimerkiksi Suomen valtionhallinnon keskuudesssa, koska toteutuessaan se veisi suuren osan kansalaisista kulttuurin portinvartijoiden ja vahvistajien, eli peruskoulun opettajien, vaikutuspiirin ulkopuolelle. Itsenäinen ajattelu kukoistaisi, mutta niin kukoistaisi myös kansalaistottelemattomuus, koska itsenäisesti ajattelevia ihmisiä on hyvin hankala johtaa keskitetysti.
Maailma on muuttumassa nopeammaksi. Nyt jo on nähtävissä, että menneen ajan ajattelutavat ja vaikutusmallit ovat kriisissä. Puolueet vasemmalta, oikealta ja keskeltä heittelevät populistisia täkyjä ja valtamediassa itketään, ettei politiikka kiinnosta nuoria. Samaan aikaan nuoret ovat kuitenkin tiedostavampia ja paremmin perillä maailman asioista, kuin koskaan aikaisemmin. Enkä jaksa hetkeäkään uskoa, ettei heitä kiinnostaisi oman elämänsä hallinta ja etteivätkö he organisoisi juuri sellaisia asioita yhdessä, joita tahtovat tapahtuvan.

Koulutusjärjestelmän muutos on täällä "kehittyneessä" maailmassa hidasta, koska keskiajalta peräisin olevalla koulutusjärjestelmällä on pärjätty hyvin ja pitkään. Kuulin jossain taivasteluja, että joissain kouluissa joillain luokilla ei käytetä opetuksessa ollenkaan tietotekniikkaa (olen salakuuntelija, pahoittelen). Ikään kuin tietotekniikalla olisi jokin autaaksitekevä vaikutus. Eihän sillä ole merkitystä, mitä mediumia opettaja käyttää julistaessaan totuutta jylisevällä tuomarin äänellä. Enemmän olisi merkitystä sillä miten ja kuka tietotekniikkaa käyttää. Opettajan rooli uudessa mallissa voisi olla oppilaiden motivointi ja oleellisten kysymysten esittäminen, jotta oppi kasvaisi loogisesti ja opittavien asioiden haastavuus säilyisi sopivana.

Yksi asia mihin me kaikki kasvattajat voisimme pyrkiä, olisi älyllisten saavutusten kunnioittaminen. Sähköinen media on täynnä soopaa siitä, miten vain rahan ansaitsemisella ja talouskasvulla on merkitystä. Todellisia ongelmia ei ratkaista pankeissa, vaan laboratorioissa ja kirjastoissa. Perintömme tuleville sukupolville ei ole tuhat ja yksi tapaa venkuloida valuutalla, vaan se millä tavalla rakennetun maailman heille jätämme. Koulutus ja kasvatus ovat tärkeimpiä asioita, joilla maailma voidaan muuttaa. Lakimiehet ja pankkiirit voivat kuvitella, että heillä on kaikki valta käsissään, mutta he vanhenevat ja kuolevat. Uudet ihmiset ottavat ohjat käsiinsä, eikä se ole yhdentekevää, mitä heille opetetaan ja miten.

Thursday, December 02, 2010

Myrkyllistä elämää

Tämän blogikirjoituksen otsikko ei ole joulunajan hapatukseen turhautuneen bloggaajan toivotus kanssaihmisille, vaan viittaa NASAn eiliseen tiedotukseen. Kalifornialaisesta Mono-järvestä oli löydetty bakteerikanta, joka pysty korvaamaan fosforin elintoiminnoissaan arseenilla ja siten elämään oloissa, jotka perinteisesti on luokiteltu elinkelvottomiksi. Eksoelämän etsinnän kannalta tämä on hyvä uutinen siksi että se viittaa siihen, että elämä on saattanut syntyä jopa tällä omalla pallollamme hyvin erilaisissa oloissa kuin missä meidän kaltaisemme elämänmuodot ovat syntyneet ja että elämää voi löytyä yllättävistäkin oloista.
Edelleen aion toistaa sen mitä aina sanon tämän suuntaisten uutisten yhteydessä. Ei ole olemassa mitään "kultakutrimaailmankaikkeutta", me olemme sopeutuneet vuosimiljoonia kestäneen evoluutiomme aikana vallitseviin olosuhteisiin. Ihminen on vain yksi alkueliöistä lähteneen kehityksen haara, eikä ole mitään syytä pitää lajimme nykyistä muotoa evoluution päätepisteenä. Vaikka tuskin kukaan järjellinen ihminen sellaista enää väittäisikään.

Olisi ihmisen avaruudenvalloituksen kannalta mullistavaa, jos kyettäisiin selvittämään miten nämä bakteerit pystyvät elämään meille myrkyllisessä ympäristössä. Olisihan se kätevää, jos ihmiset voitaisiin pienellä muuntelulla saada selviytymään nykyisen kaltaiselle elämälle vihamielisessä ympäristössä. Hiukan kuin erään scifi-sarjan replikaattorit, jotka käyttivät itsensä kopioimiseen aina niitä materiaaleja ja sitä teknologiaa, jota ympäristössä oli tarjolla. Planeettojen muuttaminen on lopulta aikaavievempää ja epävarmempaa kuin ihmisten muuttaminen.