Toiminta tilalla jatkuu sukupuolenvaihdoksen kautta
Tajusin tässä juuri, että sukupolvi on tosiaan vaihtumassa täällä Suomenmaassakin. Olkoonkin, että vanhemmat sukupolvet ovat tehneet kaikkensa taatakseen ideologioidensa säilymisen seuraavallekin sukupolvelle, niin aika nakertaa niitäkin, eikä mikään muuta sitä tosiasiaa, että nykyiset aikuiset ovat pienten ikäluokkien pullamössösukupolvea, joiden tehtävä on nyt rakentaa ja luotsata tulevaisuuteen tätä maata ja kansakuntaa.
Pitänee ryhtyä tarkkailemaan lentoasemia, josko niillä näkyisi tavallista enemmän pukukansaa, jotka jonottavat Kanariansaarille lähteviin koneisiin salkut Euroopan valuuttaa pullottaen. Tulevaisuus on taatusti sittenkin erilainen kuin mitä on ollut menneisyys. Viimeisenkin talvisotajermun (joka ei ole koskaan nähnyt talvisotaa, mutta joka on lukenut Linnan sotaromaanin ainakin kuusi kertaa) ote kirpoaa vallan kahvasta ja se on vain hyvä.
Mietin tällaisia, koska olen pohtinut sitä, miksi jokaisten vaalien ja virallisten poliittisten tapahtumien liepeillä aina puhutaan siitä, ettei nuorisoa kiinnosta asioidensa ajaminen. Selvää on kuitenkin se, että tuollainen käsitys on väärä. Nuoriso järjestää itselleen viihdetapahtumia, mutta myös poliittista ja yhteiskunnallista toimintaa, kuitenkin vanhakantaiset puolueet eivät enää nauti suosiota. Siitä noin 30-40 vuotta, kun suurten puolueiden "nuorisojärjestöjen" keski-ikä on ollut alle 50 vuotta (noin rumasti kärjistäen). Miten puolueet vastaavat? Kampanjoimalla tietysti, mutta kun kiinnostusta ei ole, ei sitä niin vain kasvateta. Tyhjästä on paha nyhjästä. Sen sijaan, että puoluiessa tiedostettaisiin tilanne ja luovuttettaisiin vaikuttamisen välineet eteenpäin uusille sukupolville, jotka ovat eläneet suurimman osan elämästään tietoyhteiskunnassa, ne takertuvat vakiintuneeseen asemaansa ja pyrkivät kaikin keinoin säilyttämään sen yhteiskunnallisen vaikutusvallan, jonka ovat itselleen vuosien saatossa hankkineet.
On ymmärrettävää, että puolueet eivät luovuta resurssejaan ja vaikutusvaltaansa vaikkapa joillekin Blogistanin tiedostaville kansalaisille. Saavutetuista eduista ei ole järkevää luopua, yleensä. Olisi kuitenkin ehkä järkevää pitää mielessä, että puolueet ovat syntyneet luomaan järjestystä yhteiskuntaan, jossa jokaisella kansalaisella ei ole ollut suoraa pääsyä vallan ytimeen. Puolueiden suosion kulta-aikaan, ei ole ollut tietoverkkoja ja mediaa, joiden kautta nykyään tavallisellakin kansalaisella on mahdollisuus etsiä ja löytää tietoa siitä mitä maassa ja maan rajojen ulkopuolella tapahtuu. Puolueen rooli välittäjänä päättäjien ja äänestäjien välillä on katoamassa, kun kotisohvalta osallistumisen mahdollisuus kasvaa. Puolueet ovat tehneet tehtävänsä. Nykyään pitäisi pyrkiä suorempaa demokratiaan, jota jäsenkirjat ja puolueohjelmat eivät hallitsisi. Keinot ovat jo olemassa, niitä pitäisi vain hyödyntää entistä paremmin.
Ajatukseni kulkee jopa maallikon pohdintoihin valtiomuotojen olemassaolon tarpeellisuuteen nykymaailmassa. Ajatelkaa vaikka Italiaa, joka on viime vuodet ollut enemmän hra Berlusconin yksityinen rahasampo, kuin todellinen demokraattinen valtio. Tällaiset ajatukset johtavat kuitenkin nopeasti liian äkkipikaisille urille, joten niitä on parempi miettiä omassa rauhassa, ennen kuin ne kirjoittaa blogiinsa.
Pitänee ryhtyä tarkkailemaan lentoasemia, josko niillä näkyisi tavallista enemmän pukukansaa, jotka jonottavat Kanariansaarille lähteviin koneisiin salkut Euroopan valuuttaa pullottaen. Tulevaisuus on taatusti sittenkin erilainen kuin mitä on ollut menneisyys. Viimeisenkin talvisotajermun (joka ei ole koskaan nähnyt talvisotaa, mutta joka on lukenut Linnan sotaromaanin ainakin kuusi kertaa) ote kirpoaa vallan kahvasta ja se on vain hyvä.
Mietin tällaisia, koska olen pohtinut sitä, miksi jokaisten vaalien ja virallisten poliittisten tapahtumien liepeillä aina puhutaan siitä, ettei nuorisoa kiinnosta asioidensa ajaminen. Selvää on kuitenkin se, että tuollainen käsitys on väärä. Nuoriso järjestää itselleen viihdetapahtumia, mutta myös poliittista ja yhteiskunnallista toimintaa, kuitenkin vanhakantaiset puolueet eivät enää nauti suosiota. Siitä noin 30-40 vuotta, kun suurten puolueiden "nuorisojärjestöjen" keski-ikä on ollut alle 50 vuotta (noin rumasti kärjistäen). Miten puolueet vastaavat? Kampanjoimalla tietysti, mutta kun kiinnostusta ei ole, ei sitä niin vain kasvateta. Tyhjästä on paha nyhjästä. Sen sijaan, että puoluiessa tiedostettaisiin tilanne ja luovuttettaisiin vaikuttamisen välineet eteenpäin uusille sukupolville, jotka ovat eläneet suurimman osan elämästään tietoyhteiskunnassa, ne takertuvat vakiintuneeseen asemaansa ja pyrkivät kaikin keinoin säilyttämään sen yhteiskunnallisen vaikutusvallan, jonka ovat itselleen vuosien saatossa hankkineet.
On ymmärrettävää, että puolueet eivät luovuta resurssejaan ja vaikutusvaltaansa vaikkapa joillekin Blogistanin tiedostaville kansalaisille. Saavutetuista eduista ei ole järkevää luopua, yleensä. Olisi kuitenkin ehkä järkevää pitää mielessä, että puolueet ovat syntyneet luomaan järjestystä yhteiskuntaan, jossa jokaisella kansalaisella ei ole ollut suoraa pääsyä vallan ytimeen. Puolueiden suosion kulta-aikaan, ei ole ollut tietoverkkoja ja mediaa, joiden kautta nykyään tavallisellakin kansalaisella on mahdollisuus etsiä ja löytää tietoa siitä mitä maassa ja maan rajojen ulkopuolella tapahtuu. Puolueen rooli välittäjänä päättäjien ja äänestäjien välillä on katoamassa, kun kotisohvalta osallistumisen mahdollisuus kasvaa. Puolueet ovat tehneet tehtävänsä. Nykyään pitäisi pyrkiä suorempaa demokratiaan, jota jäsenkirjat ja puolueohjelmat eivät hallitsisi. Keinot ovat jo olemassa, niitä pitäisi vain hyödyntää entistä paremmin.
Ajatukseni kulkee jopa maallikon pohdintoihin valtiomuotojen olemassaolon tarpeellisuuteen nykymaailmassa. Ajatelkaa vaikka Italiaa, joka on viime vuodet ollut enemmän hra Berlusconin yksityinen rahasampo, kuin todellinen demokraattinen valtio. Tällaiset ajatukset johtavat kuitenkin nopeasti liian äkkipikaisille urille, joten niitä on parempi miettiä omassa rauhassa, ennen kuin ne kirjoittaa blogiinsa.
0 Comments:
Post a Comment
<< Home