Tuhoon vai tähtiin?

Ajattelin tänään, että minulla on hyvä mahdollisuus elää yli 100 vuotiaaksi. Lähisuvussani on yli vuosisadan elänyt ihminen, lääketiede kehittyy ja elämäntapani ovat suhteellisen terveet. On mahdollista, että saatan elää jopa 150 vuotiaaksi. Vielä syntymätön lapseni saattaa elää uskomattoman paljon kauemmin, lähes ikuisesti.
Olemme yksinkertaisia hiilipohjaisia elämänmuotoja. On vain ajan kysymys, koska opimme hallitsemaan itseämme ja ympäristöämme tavalla, joka mahdollistaa -- nykyisestä näkökulmasta katsottuna -- ihmeiden tekemisen. Jo tällä hetkellä olemme uskomattoman kaukana kantamuodoistamme.

Tähän mennessä maailma on nähnyt kaksi täysimittaista sotaa, joista viimeisimmässä käytettiin atomipommia. Kaikki tietävät kyllä, että Nagasaki ja Hiroshima pommittiin maan tasalle. Molemmat yhdellä pommilla, täydet pisteet historian kokeen kysymyksessä lankeaa tuolla knopilla eikä syvällisempää ymmärtämystä vaadi kukaan eikä mikään.
Tosiasia on, että noiden joukkotuhoaseiden määrä ei suinkaan ole laskenut sen jälkeen kun niitä viimeksi käytettiin. Kauhun tasapaino tyylinen ajattelu on saanut aikaan sen, että nykyään jokainen valtio, joka tahtoo olla jotain suuressa kansojen välisessä penistenkalistelussa pyrkii saamaan haltuunsa ydinaseen ja useimmat sen tavoitteekseen asettaneet ovat tavoitteessaan onnistuneet.

Ydinasevaltioita ovat mm:
Amerikan yhdysvallat
Venäjä
Kiina
Israel
Intia
Pakistan
Pohjois-Korea (?)
Iran (?)
Etelä-Afrikka (?)

Edelleen maailmanlaajuisesti suurimpia tutkimustyötä tilaavia ja rahoittavia tahoja ovat eri maiden asevoimat. Sen sijaan, että voimavarat keskitettäisiin ratkaisemaan oikeita ongelmia, ihmiset käyttävät mieluummin aikansa ja resurssinsa sen pohtimiseen, miten saisivat lajitoverinsa parhaiten hengiltä. Sitä kutsutaan kehitykseksi.

Olemme matkalla kohti tähtiä ja uskomatonta tulevaisuutta, ellemme onnistu tuhoamaan itseämme ennen sitä. Sodat loppuvat, kun ihmiset lopettavat sotimisen. Saastuminen loppuu, kun ihmiset lopettavat saastuttamisen. Nälänhätä loppuu, kun ihmiset jakavat ruoantuotannon tasaisesti, eikä siten että puoli maailmaa syö itsensä kuoliaaksi ja puoli maailmaa kuolee nälkään. Ahneus loppuu, kun aletaan aktiivisesti ajaa maailmankuvaa, jossa omistaminen ei ole ihmisarvon mittari. On olemassa asioita, joille ei voi mitään. Musta-aukko saattaa törmätä meihin, Aurinko voi sammua, maa voi järistä ja meret voivat kiehua, mutta ongelmista, jotka ihminen on itse luonut, ihminen ei voi syyttää kuin itseään. Ongelmat, jotka ihmiset toimillaan luovat joka päivä, loppuvat kun käydään vastatoimiin. On turha puhua kylmistä tosiasioista, kun tarkoitetaan tapaa jolla ihmiset tätä palloa kuluttavat. Ne kylmät tosiasiat ovat sitä mitä itse niistä teemme, eivätkä mitään muuta.