Building Gods
Katsoin juuri raakaversion dokumentista "Building Gods", se käsittelee tulevaa seperälyn ilmaantumista ja ihmiskunnan tulevaisuutta, jossa ihmiset ja koneet alkavat lähestyä toisiaan. Betterhumans.comissa oli tänään arvostelu kyseisestä pätkästä.
YKsi asia, joka tässä dokkarissa jäi vähän vaivaamaan oli ajatus, jonka Hugo De Garis heitti ilmaan, nimittäin sota "terranien" ja "kosmisistien" välillä. Jälkimmäiset ovat ihmisryhmä, joka ottaa käyttöön uudet transhumanistiset teknologiat, huolimatta siitä että se tarkoittaa "luonnollisesta" ihmisyydestä luopumista. Ensi mainitut ovat taas kuten nykymaailman biokonservatiivit, jotka pelkäävät ruuassaan olevan geenejä ja samanlaisin perustein hylkäävät muunkin edistyksen. De Garis käsittelee aihetta kirjoittamassaan kirjassa, jonka nimeä en nyt juuri muista. On kuitenkin hyvä, että hänkin jättää avoimeksi kolmannen "vaihtoehtoehdon", nimittäin sen tien joka vie kyborgisaatioon, ihmisen ja koneen liittoon tavalla, joka poistaa konfliktin.
Itse en ole niin suuri Hegelin ystävä, että vannoisin ja vakuuttaisin jokaisen uuden innovaation johtavan aseelliseen konfliktiin vanhojen ajatusten kannattajien kanssa, vaikka historia osoittaakin kyllä että näin on käynyt useasti. Kuitenkin uskon, että jos ihmiskunta pääsee pisteeseen, jossa se voi radikaalisti ottaa oman olemassaolonsa ohjat käsiinsä, matkustaa tähtiin, parantaa sairaudet ja elää ikuisesti, se saattaa ole kykenevä jopa viimein oppimaan jotain historiastaan. Ennemmin uskon, että muutos tulee pikkuhiljaa, kun ihmiset tahtovat säilyttää terveytensä ja elinvoimansa päiviensä päähän saakka ja huomaavat että moderni lääketiede lisääkin heidän vuosiaan niin lukuisiksi, että heidän ei ole välttämättä edes pakko kuolla, elleivät itse niin välttämättä halua. En usko, että kovin moni valitsisi kuolemaa tilanteessa, jossa vaihtoehtona olisi epämääräinen määrä vuosia terveenä ja toimintakykyisenä.
Kuten suuret muutokset aina, ei tämäkään tapahdu hetkessä vaan vasta sitten kun teknologia ja tieto ovat pala palalta yleistyneet. Suuret muurokset eivät ole olleet koskaan vedenpaisumuksia, vaan pienistä puroista syntyneitä virtoja. On hyvä pitää mielessä, että vaikka me tietoyhteiskunnan asukkaat odotamme jo avaruusaikaa, tekoälyä ja kuolemattomuutta, niin jossain päin maailmaa eletään edelleen kivikautta ja se elämäntapa toimii riittävän hyvin, ettei ihmisillä ole ollut syytä muuttaa tilannetta miksikään.
YKsi asia, joka tässä dokkarissa jäi vähän vaivaamaan oli ajatus, jonka Hugo De Garis heitti ilmaan, nimittäin sota "terranien" ja "kosmisistien" välillä. Jälkimmäiset ovat ihmisryhmä, joka ottaa käyttöön uudet transhumanistiset teknologiat, huolimatta siitä että se tarkoittaa "luonnollisesta" ihmisyydestä luopumista. Ensi mainitut ovat taas kuten nykymaailman biokonservatiivit, jotka pelkäävät ruuassaan olevan geenejä ja samanlaisin perustein hylkäävät muunkin edistyksen. De Garis käsittelee aihetta kirjoittamassaan kirjassa, jonka nimeä en nyt juuri muista. On kuitenkin hyvä, että hänkin jättää avoimeksi kolmannen "vaihtoehtoehdon", nimittäin sen tien joka vie kyborgisaatioon, ihmisen ja koneen liittoon tavalla, joka poistaa konfliktin.
Itse en ole niin suuri Hegelin ystävä, että vannoisin ja vakuuttaisin jokaisen uuden innovaation johtavan aseelliseen konfliktiin vanhojen ajatusten kannattajien kanssa, vaikka historia osoittaakin kyllä että näin on käynyt useasti. Kuitenkin uskon, että jos ihmiskunta pääsee pisteeseen, jossa se voi radikaalisti ottaa oman olemassaolonsa ohjat käsiinsä, matkustaa tähtiin, parantaa sairaudet ja elää ikuisesti, se saattaa ole kykenevä jopa viimein oppimaan jotain historiastaan. Ennemmin uskon, että muutos tulee pikkuhiljaa, kun ihmiset tahtovat säilyttää terveytensä ja elinvoimansa päiviensä päähän saakka ja huomaavat että moderni lääketiede lisääkin heidän vuosiaan niin lukuisiksi, että heidän ei ole välttämättä edes pakko kuolla, elleivät itse niin välttämättä halua. En usko, että kovin moni valitsisi kuolemaa tilanteessa, jossa vaihtoehtona olisi epämääräinen määrä vuosia terveenä ja toimintakykyisenä.
Kuten suuret muutokset aina, ei tämäkään tapahdu hetkessä vaan vasta sitten kun teknologia ja tieto ovat pala palalta yleistyneet. Suuret muurokset eivät ole olleet koskaan vedenpaisumuksia, vaan pienistä puroista syntyneitä virtoja. On hyvä pitää mielessä, että vaikka me tietoyhteiskunnan asukkaat odotamme jo avaruusaikaa, tekoälyä ja kuolemattomuutta, niin jossain päin maailmaa eletään edelleen kivikautta ja se elämäntapa toimii riittävän hyvin, ettei ihmisillä ole ollut syytä muuttaa tilannetta miksikään.
0 Comments:
Post a Comment
<< Home