Aivojumppaa

Viimeaikoina on ollut paljon puhetta siitä, että muuttumattomana ominaisuutena pidetty älykkyys onkin muutettavissa. Aivot ovat kuin lihakset, jos niitä ei käytä, ne asettuvat lepotilaan ja veltostuvat, tosin aivojen tapauksessa veltostuminen lienee enemmänkinkin toiminnallista kuin fyysistä.
Aivojumppa on tunnettu jo kauan ja sen nimiin vannovia ihmisiä on ollut vuosikymmeniä. Matematiikka, koordinaatiota ja muistia vaativien liikesarjojen opiskelu, musiikin soittaminen, käsityöt, sudokut ja ristisanat ja kaiken mahdollisen opetteleminen ulkoa trimmaavat ajattelulihastamme ja auttavat säilyttämään henkisen suorituskyvyn ja virkeyden läpi koko elämän. On jopa esitetty, että säännöllinen aivojumppa olisi yksi pitkän iän salaisuuksista. Erityisen mielissäni olen siitä, että pari pientä kupillista kahvia on sopiva piriste aivotoiminnan kannalta, mutta suuremmat määrät aiheuttavat riippuvuuden, jonka lääkitseminen vie kahvilta sen myönteisen vaikutuksen aivotoimintaan.
Hienointa aivojumpassa on se, että saadakseen aivoistaan kaiken irti on harjoitettava myös kehoaan kokonaisuutena. Siitäkään ei välttämättä ole haittaa, jos käyttää muutaman hetken viikossa sen pohtimiseen miten terveitä ajattelumalleja kantaa päässään. Henkilökohtaisesti uskon, että meillä täällä länsimaissa on aivan suotta siirretty sielun ja ruumiin erotteluun perustuva ajattelu erotteluksi aivoihin ja ruumiiseen, jotka ovat -- ainakin minulla -- kokonaisuuden muodostavat komponentit, samaa kyberneettistä systeemiä siis. Erottelu ruumiillisesti voimakkaisiin ja älykkäisiin ihmisiin kuuluu kulttuuriimme, mikä on osoittaa mielestäni sen, että mikäli tahdomme muuttaa ruumiimme ja mielemme, meidän on muutettava myös kulttuurimme sellaiseen suuntaan, että se sallii ihmisten kokonaisvaltaisen kehityksen.
Älykkyys ei ole kaikki kaikessa, mutta joustava ja kitkattomasti toimiva hermosto mahdollistaa myös luovuuden, ruumiillisten taitojen kehittämisen ja ylipäätään ihmisen rajojen koettelun.