Tissistä asiaa

Keltainen lehdistö repinee otsikoita viikon, jos toisenkin siitä, ovatko erään entisen missiehdokkaan rinnat luonnonluomat maitorauhaset, vai onko niitä kohenneltu mainiolla jokapaikan eristekumilla. Kansan on saatava tietää. Henkilökohtaisesti olen enemmän kiinnostunut "doping-skandaalista", se kun on nykyään jo yleisesti tunnettu tosiasia, että puhtaat suomalaisurheilijat ovat jo vuosia saaneet nauttia nykyaikaisen urheilulääketieteen parhaista saavutuksista, kuten oikein on.
Tavallaan ihan mukavaa, että kosmeettinen ja toiminnallinen tehostaminen kiinnostavat ihmisiä noinkin paljon, vaikka kyyninen pikku louskuttaja, joka kuiskuttelee korvaani, väittääkin, että suurin myyntiartikkeli tuossa ensimmäisessä jutussa ovat mahdolliset kuvituskuvat. Narkomaanit ja kehonmuokkaajat saavat kansakunnan jyrkän tuomion, mutta kun puhutaan misseistä ja urheilijoista lisäosien ja -aineiden kammottavuus tulevat toiseen valoon. Kulta maistuu makealta, kun sen hankkimista seuraa kotisohvalta, enkä ole varmaan kovinkaan väärässä sanoessani, että missien povessa lepää katse jos toinenkin (suokaa anteeksi vahva miesnäkökulma).

Median luotettavuus on toki jo nykyään asia, josta luemme historiankirjoista, mutta väkisinkin tulee mieleen, että voisiko tuonkin tarmon ohjata johonkin vähän yleishyödyllisempään. Aina välillä ihmisiä kuunnellessa, tekisi mieli kysyä, että ajattelevatko nämä ylipäätään mitään koskaan? Voisiko olla, että tässä maailmassa asioilla on useampia kuin yksi nopeasti havaittava puoli? Ehkä missikisat nykymuodossaan ovat jäänne ajalta, jolloin naiset olivat enemmän karjan kaltaisia kuin oikeita ihmisiä. Voisiko olla, että urheilijoiden tehostaminen on tullut jäädäkseen ja että siitä voisi jopa löytyä kaikelle ihmiskunnalle hyödyllisiä innovaatioita?

Nopein tie onneen ja menestykseen on ajattelemisesta luopuminen, hyvänä kakkosena tulevat silikoni-implantit.