Korpimaista viimeinen

Avaruus on kiehtonut ihmistä aikojen alusta. Tähtiä on tuijoteltu ja pohdittu, että ovatko siellä kuolleet sukulaiset vai metsien ja peltojen jumalat, vaiko molemmat. Tähdistä on tutkittu tulevaisuutta, niistä on suunnistettu ja niistä puhuttu ja haaveiltu vuosituhansia.

Herra tuossa vieressä on eräs taivaankappaleiden mukaan aikoinaan suunnistanut Kristofer Kolumbus, jonka länsimainen maailma muistaa suurena tutkimusmatkailijana. Eihän se hänen vastuullaan ollut, mitä maanmiehensä ja muut onnenonkijat sen jälkeen tekivät, kun hän jo oli löytänyt uuden mantereen. Kolumbus ei ollut tietenkään ainut, eikä varmasti ensimmäinen ihminen, joka uuden mantereen löysi, mutta on varmasti totta, että eläisimme hyvin erilaisessa maailmassa, jos Kolumbuksen matka olisi tosiaan estynyt, mikäli se olisi tosiaan todettu liian kalliiksi ja vaaralliseksi, kuten hänen vastustajansa varmasti ajattelivat.

Vuonna 1957, 4. lokakuuta, suuri ja mahtava Neuvostoliitto aloitti avaruusajan lähettämällä kiertoradalle sateliitin nimeltä Sputnik 1, joka kulki kiertoradalla 3.1.1958 asti, minkä jälkeen alkeellinen sateliitti palasi maan ilmakehään ja paloi. Osana sputnik ohjelmaa maan kiertoradalle lähetettiin samojedinterrieri narttu Laika, joka nousi yläilmoihin Sputnik 2:n ainoana matkustajana. 12.4.1961 ensimmäinen ihminen matkusti maan kiertoradalle, tämän pioneerin nimi oli Juri Gagarin. Gagarin matkusti Neuvostoliittolaisella Vostok 1 avaruuslaivalla, valittettavasti herra Gagarin kohtasi traagisen lopun vuonna 1968 tapahtuneessa harjoituslento-onnettomuudessa, ainoastaan vuotta ennen Neil Armstongin kuukävelyä.

Tänä päivänä avaruuden valloituksen yksi virstanpylväs on kansainvälinen avaruusasema, joka on jatkoa Skylab ja Mir avaruusasemille. Hanke on kuitenkin vaakalaudalla, koska sukkulalentoja on harvennettu ja on mahdollista, että asema jää suunniteltua vaatimattomammaksi, mikä olisi tietysti sääli. Uusia visioita edustaa kuuasema, kiinnostuneita kuumiehiä ja- naisia ovat ainakin amerikan yhdysvaltalaiset, venäläiset, kiinalaiset, intialaiset ja japanilaiset, unohtamatta tietenkään Euroopan avaruushankkeita, tosin kaikki mainitsemani eivät välttämättä tavoittele kuuasemaa, mutta tutkimustyötä ilmeisesti on odotettavissa joka taholta. Lähitulevaisuudessa lienee edessä myös miehitetty lento Marsiin. Joskus ehkä valmistuu avaruushissi, joka tekee kiertoratamatkailun niin helpoksi, että meillä tavallisilla tallukoillakin on varaa siihen.

Saavutukset ovat olleet kalliita: työtä, resursseja ja jopa ihmishenkiä on uhrattu, jotta tähdet olisivat hieman lähempänä meitä. Nykyään tiedetään jo hyvin, että painoton ympäristö ei ole ihmiselle pidemmän päälle hyväksi. Pitkien avaruusmatkojen vaikutuksista ihmisen psyykeeseen ei käytännössä tiedetä yhtään mitään, vaikka valistuneita arvauksia onkin jo esitetty, itse ehdotan, että ongelmien välttämiseksi astronauteille ladataan mukaan riittävä määrä erilaisia sudokuja.
On jopa puhuttu, että miehitetyt avaruuslennot kuuluvat historiaan, koska automaatio on jo niin kehittynyttä, että se voi korvata ihmisen. Vaikka näin olisikin, uskon että tämä on vain välivaihe, jolloin tavoitteet ja niihin pääsemiseen tarvittavat keinot arvioidaan uudestaan, yritetään löytää vastaukset heille, joiden mielestä avaruusmatkailu on liian kallista ja liian vaarallista.

Miksi avaruuteen ollaan menossa? Tuskin pelkkä status on tarpeeksi hyvä kannustin, vaikka se voi joillekin juuri sitä ollakin. Avaruudessa on tarjolla resursseja enemmän kuin meitä ihmisiä on niitä kuluttamaan, se voi olla syy jollekin, mutta tarkkaavainen huomaa, että näitä nykyisiäkään resursseja ei kovin tehokkaasti käytetä. Ajatelkaapa vaikkapa mistä nenäkarvatrimmerit on tehty ja millaisen määrän työtä se vaatii, että laite päätyy ostoskeskuksen ylellisyysosastolle. Resurssit voivat olla yksi syy, mutta ei taatusti ainut syy. Halu tutkia on hyvä syy, tiedolla voi olettaa olevan itseisarvo, joka tekee kaikesta tiedosta arvokasta, huolimatta siitä, osataanko sitä tällä hetkellä millään tavalla soveltaa.
Avaruus asettaa teknologialle haasteita, jotka pakottavat kehittämään uutta teknologiaa tai soveltamaan jo olemassaolevaa uudella tavalla. Esimerkiksi höyrykone tunnettiin jo antiikin Kreikassa, mutta mitään käytönnön sovellutuksia sen aikaisella höyrykoneella ei tiedetä olleen, ehkä lapset leikkivät niillä. Teknologia ei yleisty vain siksi, että se on olemassa.

Avaruus on kiehtova. Matkustaminen sinne tarkoittaisi oven avautumista uudenlaiseen maailmaan ja uudenlaiseen ihmisyyteen, jonka rajana ei olisi vain taivas, vaan ainoastaan oma mielikuvituksemme.