Raitis ja savuton

Tupakkalakostani ilmoittava posti on näemmä kirjattu päivälle 6.12.05 valehtelematta voin sanoa, että viimeisen viikon olen ollut täysin tupakoimatta. Ilmassa on pientä levottomuutta ja hetkellisiä hermostuneisuuden puuskia, mutta pahin taitaa olla jo takanapäin ja nyt tarvitsee enää ylläpitää tätä saavutettua savuttomuutta. Pahimpia ovat sellaiset aamut, jotka seuraavat yötä, jonka aikana olen nähnyt unia, joissa poltan tupakkaa niin paljon kuin keuhkot vetävät.
Onhan tästä se hyöty, että keuhkoni voivat paremmin ja kenties ruumiinharjoitukseni alkavat tuottaa tulosta, kun en koko ajan ole nollaamassa saavuttamiani parannuksia fyysisessä tilassani tupakoimalla. Helppoa tämä ei ole ollut, mutta lohduttaudun sillä, ettei se enää tästä vaikeammaksikaan muutu. Viimeisen viikon aikana olen yskinyt keuhkoistani ulos sitä kaikkea ylimäärää, mitä olen niihin viimeiset kahdeksan vuotta syytänyt. Aloittakaa kaikki ihmeessä tupakointi, se on kivaa. Keuhkot kuulemma puhdistuvat siinä ajassa, minkä niitä on sotkenut, näin ainakin työterveyslääkäri aikanaan valisti. Eli kahdeksan vuoden kuluttua minun keuhkoni ovat taas puhtaat kuin vauvan pylly ja mikäs sen mukavempaa.

Tämä loistelias tahdonvoiman ponnistus saa minut miettimään, että mitä kaikkea muuta sitä voisikaan saavuttaa, jos todella tahtoisi. Voisin ryhtyä teräsmieheksi, ainakin itsetunto on tällä hetkellä siinä kunnossa, että minua ei taida pysäyttää kuin kryptoniitti.

Kuitenkin tälläkin asialla, tupakoimattomuudella, on kääntöpuolensa. Siitä huolimatta, että tupakoimaton elämä on terveellisempää ja ekologisempaa, ei sitäkään voi pitää itseisarvona. Varmasti on järkevää ja tärkeää pitää huolta itsestään ja planeetastaan, mutta tosiasia on että on joitakin ihmisiä, jotka todella pitävät tupakan polttamisesta. Heidän tietenkin kannattaisi lopettaa, mutta ellei siihen ole halua, niin ei mikään määrä valistusta saa heitä lopettamaan. Silti on ihmisiä, joita kutsun mielelläni terveysfasisteiksi -- vaikka kunnia termin keksimisestä meneekin jollekulle muulle, jotka sikamaisesti syyllistävät ihmisiä tupakoimisesta ja patistavat heitä lenkkeilemään ja höyryttämään kasviksia samalla tehdän itsestään ja ajamistaan asioista hyvin vastenmielisiä niille joita yrittävät valistaa. Terveysfasismi johtuu tunteenomaisesta suhtaumisesta terveelliseen elämäntapaan ja vastustus johtuu tunteenomaisesta suhtaumisesta epäterveelliseen elämään. Syntyy yhteentörmäys, joka ei koskaan johda mihinkään, paitsi kyräilyyn ja pahaan mieleen.

Elämme emotionaalisessa anarkiassa. Meille on sallittua elää elämämme, kuin olisimme itsekkäitä lapsia, jotka eivät kykene käsittämään maailmaa itsensä ulkopuolella ja joilla oma välitön onnellisuus ja tyydytys on tärkeämpää kuin mikään muu. Epäilemättä onnellisuus ja tyytyväisyys ovat hyviä päämääriä, mutta parempi olisi ettei niihin pyrittäisi toisten onnellisuuden ja tyytyväisyyden kustannuksella. Eli jos terveysfasistit ymmärtäisivät oman ehdottomuutensa vaikutuksen niiden ihmisten hyvinvointiin, jotka eivät elä terveellisesti, he häpeäisivät itseään ja astuisivat askelen taaksepäin valistuksessaan. Jos epäterveellisesti elävät ihmiset ymmärtäisivät elämäntapojensa vaikutuksen itseensä ja ympäristöönsä ja sen miten kalliiksi se molemmille tahoille tulee, he tulisivat vastaan ja ottaisivat neuvoja niiltä, jotka niitä kykenevät antamaan.

Tupakoimattomuus on silti hieno juttu, suosittelen sitä kaikille, joita asia edes vähän kiinnostaa.