Joulurauhaa

Ilmassa on suuren kulutusjuhlan tuntua, kun koko vuoden tähän suureen tapaukseen valmentautuneet kansalaiset rynnistävät ostoskeskuksiin. Kilpailijat tulevat hyvin erilaisista taustoista ja heidän valmennusmetodeissaan sekä kilpailustrategioissaan on suuria eroja. Joku on säästänyt vuoden ajan euroopan valuuttaa ja pyrkii nyt käyttämään sen järkevästi ostoksiin, jotka on suunnitellut jo kuukausia sitten. Toiset ovat luottaneet siihen, että lainaavat rahansa pikkuhiljaa valtiolle korkean veroprosentinsa kautta ja sitten saavat ne takaisin juuri kun kansakunnan loppukiri kohti hyvää ja kaunista joulua alkaa.
Kyynärpäät viuhuvat ilmassa ja pitkissä jonoissa tunteet kuumenevat. Väsyneet perheenäidit ja -isät kamppailevat kilvan viimeisistä sacher-tortuista leivostiskillä, häviäjän käteen jää vain purkillinen halpaa luumuhilloa. Tylsistynyt ylempi keskiluokka lipuu kalliissa vaatteissaan kihisten kiukkua siitä, että joutuvat olemaan näin läheisessä kontaktissa rahvaan kanssa, eikä kukaan siltikään kanna heidän ostoksiaan, elleivät he itse sitä tee. Siellä täällä jokunen opiskelija ja muunlaisen paarian edustaja tutkii lehtien osto- ja myyntipalstoja ja kiertelee kirpputoreilla etsimässä löytöjä pikkurahalla.
Muoviset joulutähdet kaivetaan taas koristamaan pihoja ja parvekkeita, pikkuiset värilliset hehkulamput ripustetaan ikkunalle tuikkimaan ja tuhannet siat alkavat hikoilla hermostuneesti, täysin syytä ymmärtämättä. Taas kohta taatto suihkuttaa muoviseen joulukuuseen uuden kerroksen kuusentuoksua, televisiosta tulee lumiukko. Maallinen hyörinä pysähtyy hetkeksi, kun ylensyönyt perhe istahtaa kuluneelle nahkasohvalle siemailemaan glögiä. Isä, äiti ja aikuiset lapset saattavat ehkä hieman terästää omaansa.
Seuraavana päivänä roskikset pursuilevat tarpeettomaksi jäänyttä paperia, pakkausnarua ja pahvilaatikkoja. Parin viikon kuluttua biojäteastiat täyttyvät tarpeettomista joulukuusista. Sitten ovat vuorossa rikkoutuneet ja tarpeettomat lahjat sukulaisilta ja tuttavilta, jotka ostavat aina ihan huonoja lahjoja.

Yleensä tähän aikaa vuodesta minusta tuntuu, että en ihan täysin ymmärrä miksi ihmiset viitsivät nähdä hirveästi vaivaa kaikenlaisen turhuuden takia, mutta auta armias jos pitäisi joskus laittaa sama määrä energiaa ja resursseja johonkin hieman vähemmän turhaan.
Olen katkera kitupiikki, myönnän. Mikäli tunnette hyviä manaajia, niin ilmoitelkaa jos vaikka jouluna kotiini ilmestyy jotain räyhähenkiä mainostamaan kulutusjuhlan ihanuutta.