Tulen todellisuudesta, hyvää päivää.

"Aika ei odota ketään,
hyvyys ei riitä, onni vaihtelee,
eikä ole lahjaa, joka tyynnyttäisi pahuuden"
- Niccolo Machiavelli

Herra Machiavelli, jota nyt ensi kerran eläissäni tietoisesti siteeraan, tunnetaan teoksestaan Ruhtinas, jossa hän analysoi niitä tekijöitä, jotka pitävät valtion vahvana ja sitä johtavan ruhtinaan vallassa. Hänen nimiinsä on laitettu lausahdus, "tarkoitus pyhittää keinot", mutta on myös esitetty, että lauseen kuuluisi olla muodossa: päämäärä on hyvä selitys keinoille, joilla siihen päästään. Machiavelli oli realisti, ei hän ihannoinut julmuutta ja moraalittomuutta itseisarvoina, vaan keinona saavuttaa suurempi hyvä -- tai edes pienempi paha -- maailmassa, jossa mikään ei ole yksinkertaista ja täydellistä.

Idealismin ongelma on se, että idealistit joutuvat lähes poikkeuksetta väärinymmärretyiksi ja hyvin usein heidän työnsä kantaa hedelmää vasta vuosia sen jälkeen, kun he eivät ole itse siitä enää nauttimassa, jos silloinkaan. Idealistin osa on epäkiitollinen maailmassa, jossa välinpitämättömyys, leipä ja sirkushuvit pitävät ihmiset henkisesti köyhinä ja kunnianhimottomina. Enemmistön silmissä ihminen, joka kyseenalaistaa liiaksi yleisesti tunnettuja tosiasioita, on väistämättä hullu tai ainakin jollain tavalla muuten viallinen. Tilannetta ei paranna sekään, että yhtä todellista idealistia kohtaan on (vähintään) kymmenen taivaanrannanmaalaria, joiden kansalaisaktivismi on nyrkin puimista kapakan kantapöydässä ja sarkastisia huomautuksia asiain tilasta.

Olen ennenkin sanonut, että maailmassa asiat ovat harvoin sitä miltä näyttävät. Kun ihminen syntyy maailmaan, hänellä on yhtä vähän ennakkotietoa siitä mitä on edessä, kuin millään muullakaan luontokappaleella. Olemme eläimiä, joilla on kyky siirtää yhden sukupolven tiedot ja valitettavasti myös uskomukset sukupolvelta toiselle. Tässä kohden on tarkennettava, että en puhu suoraan uskonnosta, sillä uskonto, huolimatta siitä onko se todellisuuteen perustuva vai ei, on voimakas yhteiskunnallinen vaikuttaja. Ongelmia uskomuksista ja uskonnoista syntyy vasta siinä vaiheessa, kun ne alkavat vahingoittaa ihmisiä luomalla toimintamalleja, jotka sotivat tervettä järkeä vastaan, lietsomalla esimerkiksi vihaa jotain ihmisryhmää kohtaan. Sellaisistakin uskomuksista voi olla hyötyä ihmisille, jotka tahtovat esimerkiksi ohjailla viharyhmiä ja pitää niitä yllä. Kuitenkaan mitään ryhmää, jota sitovat viha, pelko ja vaikkapa kuvitelmat kunniasta ei voi pitää aisoissa loputtomiin. Jossain vaiheessa lietsottu viha tulvii yli äyräidensä ja aiheuttaa korvaamatonta vahinkoa.

Parhaillaan elämme aikaa, jolloin olot ovat taas kärjistymässä. Elintasokuilu rikkaiden ja köyhien välillä kasvaa. Kehitysmaissa on liikaa nuoria, kehittyneissä maissa on liian vähän nuoria. Historia on laajalti unohtunut, sivistystä ovat mtv hiphop ja urheilutilastot. Lähi-idän olot ovat edelleen epävakaat ja niin sanotuissa länsimaissa käydään sotaa terrorismia vastaan epämääräisen pelontunteen vauhdittamana. Valtiot menettävät vaikutusvaltaansa ja suuryritykset vastaavasti kasvattavat omaansa. Rikas eliitti ostaa palvelunsa yksityiseltä sektorilta, samalla kun heidän eturyhmänsä tekevät kaikkensa, jotta heidän ei tarvitsisi maksaa julkisista palveluista, joita he eivät käytä. Julkinen sektori jää pienituloisten rahoitettavaksi, mistä seuraa kurjistumista ja levottomuutta, jos leipä ja sirkushuvit loppuvat.
Samaan aikaan tieteessä odotetaan suuria läpimurtoja. Bio- ja nanoteknologia lupaavat uusia parempia materiaaleja, suurempia satoja sekä parannuskeinoja sairauksiin. Tietotekniikka kehittyy, prosessorit pienenevät, tulevat tehokkaammiksi ja halvemmiksi sekä yleistyvät. 70 playstationia vastaa yhteen kytkettynä kohtalaista supertietokonetta. Ikääntyminen saatetaan oppia hidastamaan, pysäyttämään ja lopulta jopa kääntämään. Ikuinen nuoruus saattaa olla ulottuvillamme jo seuraavan kahdenkymmenen vuoden sisällä. Jopa 1950-luvulta saakka tutkittu teoreettinen mahdollisuus hallita säätiloja nousee silloin tällöin otsikoihin aivan vakavasti otettavana tutkimus- ja kehitystyön kohteena.

Ei ole mahdotonta, etteikö kehitys voisi kulkea eteenpäin epävakaissakin oloissa. Pahimmat pahanilmanlinnut kuitenkin maalailevat iäti uhkakuvia kolmannesta maailmansodasta tai vastaavasta koko palloamme kohtaavasta onnettomuudesta. Luonnonkatastrofeille emme toistaiseksi voi mitään, mutta ihmisen toimista johtuvat pitäisi voida estää. Uhkakuvat kun eivät koskaan sellaisinaan toteudu. Yksikään maailmansota (ja minua miltei hävettää puhua moisista monikossa) ei ole alkanut, eikä loppunut, yhdessä päivässä ilman ennakkovaroitusta. On kuitenkin varmaa, että pelkkä hyvä tahto ei estä katastrofeja. Saattaa olla, että ihmisten on toisinaan jopa harjoitettava machiavelliläistä häikäilemättömyyttä estääkseen pahimman mahdollisen tapahtumisen. Idealismin ja realismin on oltava tasapainossa, jotta emme nuku onnemme ohi ja tuhlaa aikaamme tällä pallolla hölmöilyyn sen sijaan, että pyrkisimme elämään niin hyvin kuin taidamme. Pelkkä idealisti on hyödytön haaveilija, pelkkä realisti on kyynisyytensä tukahduttama jonninjoutava pahanilmanlintu. Idealismi voi olla kuin taimi, joka kasvaa kieroon, ilman kuivaa ja kuollutta realismin tukikeppiä.