Ilmastonmuutos

Sattumalta tulin lukeneeksi blogia ilmastonmuutoksesta. Mieleen tuli, että tästä asiasta minä joskus välitin, välitän edelleen ja minulla on tapana toimia siten, että teoistani seuraisi mahdollisimman vähän haittaa ympäristölleni, mikä ei aina täysin toteudu.

Puhutaan, että ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi olisi tehtävä toimenpiteitä. Olisi vähennettävä kasvihuonekaasupäästöjä. Samalla kun puhutaan, niin suuret teollisuusmaat tekevät kaikkensa, jotta esimerkiksi Kioton ilmastosopimus voitaisiin vesittää niin, että sopimus tulisi muodollisesti täytettyä, mutta tuotanto ei kuitenkaan joutuisi kärsimään investoinneista puhtaampaan teknologiaan tai jopa, erittäin saastuttavilla teollisuuden aloilla, tuotannon pienentämiseen.

Ajatus rajattomasta kasvusta on muuttunut oman oksamme sahaamiseksi, mutta on hyvin todennäköistä, että asiantila ei muutu, ennen kuin on liian myöhäistä. En ala maalaamaan piruja seinille, vaan päin vastoin ajattelen tämän asian uudestaan. Koska suuret katastrofikuvaelmat eivät toteudu sellaisenaan koskaan, vaikka ilmastolle (ja meille sen mukana) huonosti kävisikin, muutokset ovat silti hitaita ja niiden suuntaa ei täysin osata ennustaa. Pidän erittäin epätodennäköisenä, että suuryritykset ja suuret teollisuusmaat olisivat valmiita leikkaamaan päästöjään radikaalisti. Siksi olisikin paikallaan kysyä, olisiko mitään muita keinoja taistella ilmastonmuutosta vastaan?

Päästöjen rajoittaminen on lopulta ainut keino estää ilmastonmuutos. Hyvin yksinkertaista logiikkaa, ellet tahdo jäädä auton alle, älä hortoile moottoritiellä.
Muita keinoja ilmastonmuutoksenpysäyttämiseksi voisivat olla jätelaitosten biokaasun talteenotto ja käyttö energinalähteenä, se on verrattavissa fossiilisiin polttoaineisiin muuten paitsi siltä osin, että orgaanisen jätteen maatuessa hiilidioksidia ei vapaudu kuin sen verran kuin orgaaninen aines on kasvaessaan sitonut.
Yksityisautoilun minimointi, julkisten kulkuvälineiden tukeminen verovaroin ja yksityisin varoin, sekä lihasvoimalla liikkumisen suosiminen.
Toisaalta voisi ajatella, että yksi mahdollisuus olisi ilmakehän hiilidioksidin sitominen vaikkapa vaikkapa geenimuunneltujen yksisoluisten levien avulla tai vaihtoehtoisesti nopeakasvuisten puita tai pensaita kasvattamalla. Esimerkiksi hamppu kasvaa nopeasti, kuluttaa paljon hiilidioksidia ja sen kuiduista voidaan valmistaa vaatteita, jolloin hiilidioksidi olisi tavallaan muuttunut meille vaatteiksi. Banaanit kasvavat myös nopeasti, mikäli jalostettaisiin lajike, joka käyttäisi hiilidioksidia tehokkaasti, voisimme hyötyä hiilidioksidin määrästä, olkoonkin, että syömämme banaanit lopulta muuttuisivat takaisin hiilidioksidiksi.
Hiilidioksidia voitaisiin pumpata maaperään tai mereen, mutta vaarana olisi, että se vapautuisi myöhemmin takaisin ilmakehään muiden päästöjen lisäksi, jolloin olisimme niin sanotusti kusessa. Kuitenkin, jos kaikkia käytössä olevia keinoja käytettäisiin yhtäaikaa, niin tuloksetkin voisivat olla paremmat ilman suunnattomia uhrauksia yhdellä osa-alueella, vaikka resurssien hajauttamisellakin on omat riskinsä.
Tärkeintä on kai se, että tekee jotain, pelkkä sivusta seuraaminen ei ainakaan paranna tilannetta yhtään. Jotkut sanovat, että ilmastonmuutosta ei olekaan tulossa, mutta onko meillä tosiaan varaa ottaa riski?