pylly vasten pyllyä, pump, pump!

Lordi edustaa Suomea tämänkertaisissa eurovisionin laulukilpailuissa. Mieleni ei tee kasata paineita, koska bändin edustajat kuulunevat taatusti suppeaan mutta laadukkaaseen lukijakuntaani =), mutta jossain syvällä sisimmässäni herää anarkistinen ajatus siitä, että mitäpä jos Suomi voittaisikin euroviisut tällä kertaa? Mahtaisi jäädä ainutkertaiseksi tapaukseksi ja todennäköisesti Lordin kaltaista esiintyjää ei ihan heti Euroopan turuille uudestaan lähetetä virallisissa edustustehtävissä. Noille surullisen kuuluisille kinkereille, joissa Suomea nöyryytetään vuosi vuoden perään lähetetään seuraavalla kerralla taas joku kotimaassakin lähes tuntematon iskelmälaulaja hymistelemään puku päällä europliisua, jonka yleisö ehtii unohtaa ennen tarttuvaa kertosäettä, joka takaa varman voiton -- ainakin jos on uskomista lähtöhetkellä Helsinki-Vantaan lentokentällä parveileviin keltaisen lehdistön edustajiin.

On kuitenkin ilahduttavaa huomata, että ihmiset osaavat jo ymmärtää, että kuminaamainen muusikko ei välttämättä ole oikea demoni, joka syö aamiaiseksi vauvoja ja paskoo iltapäivällä verovirkailijoita. Kenties jonain päivänä tässä maassa on lupa näyttää sellaiselta kuin itse tahtoo ja ihmiset ymmärtävät, että kyseessä on vain pinta, joka saattaa parhaassa tapauksessa täydentää yksilön erikoisosaamista, kuten rock-musiikin soittamista, ja pahimmillaankin olla vain sitä, että joku näyttää erilaiselta kuin muut.

Maailma on mielenkiintoinen paikka. Tuollaiset pienet juonenkäänteet tässä suuressa saippuasarjassa, jota elämme, osoittavat todeksi sen, että vanhojenkin koirien kannattaa opetella silloin tällöin uusia temppuja. Ei ole kenellekään hyvästä, jos aivot puutuvat ja laittavat autopilotin päälle, niin että ensimmäisten parinkymmenen eletyn vuoden jälkeen voi kaiken suorittaa rutiinilla ja vanhasta muistista ilman että missään vaiheessa tulee edes mieleen pyrkiä muutoksiin ja kehitykseen.

No pain, no gain, sanovat amerikkalaiset, ja tämän kerran myönnän allekirjoittavani ajatuksen. Joskus muutokset ottavat lujille, mutta mikään määrä närkästystä ja yleisönosastokirjoittelua ei muuta sitä tosiasiaa, että uusi sukupolvi ja uudet ajatukset ovat tulossa eikä niitä voi enää pysäyttää. En olisi kovin yllättynyt, jos debaattiin ilmestyisi mielipiteitä, että tekstiviestiäänestys pitäisi kieltää euroviisuedustajaa valittaessa.

Suonette anteeksi, minun pitää poistua nyt hykertelemään vahingoniloisesti. Vanhoilliset sukulaiset ja tuttavat kihisevät liemessään niin makoisasti, että en viitsi edes hiertää suolaa haavoihin.