Bonzai!

Tämä posti ei välttämättä syväluotaa humanistisia kysymyksenasetteluja vallitsevassa maailmantilanteessa, jossa sosiaaliset ja teknologiset muutokset ovat luoneet edellytykset ja paineen aivan uudenlaisten teknologioiden kehittämiselle ja yleistymiselle ja kylkiäisenä tuoneet painetta myös uudenlaisen ihmisyyden muodostamiselle. Tästä voidaan olla montaa mieltä ja varmasti löytyy bloggaajia, joilla on asiasta painavempaa sanottavaa, kuin minulla. Tämä ei ole välttämättä se blogi, josta kannattaa etsiä argumenteista akateemisimpia. Sen sijaan ajattelin tänään kirjoitella asiasta, joka on kiehtonut minua jo kauan, nimittäin kasvien kasvattaminen, puutarhanhoito, puidenmuokkaus mm. bonsai.

Omat bonsaini ovat järjestelmällisesti kuolleet, pääasiallisena syynä se, että olen käyttänyt vaikeita lajikkeita, kuten rauduskoivua (betula pendula), osaamatta laittaa niitä talvehtimaan oikein ja myönnän että innossani olen ehkä joskus muokannut puuparkoja hieman liikaa kerralla. Tällä hetkellä työn alla ovat paju, kiinanruusu ja sitruuna, joita kasvatan ihan rauhassa ajan kanssa, niin että ne kestävät vuosien muokkaamisen kunnolla. Pajut kasvavat vanhempieni mailla Suomen maaseudulla ja muotoilen niitä kasvukauden aikana siellä päin kulkiessani. Koska juurten leikkaaminen ei onnistu, pajut kasvavat lopulta liian suuriksi ollakseen bonsaita, siksi niistä tulee eläviä puuveistoksia. Lisään ehkä kuvia projekteistani, jos joskus vielä palaan asiaan, juuri nyt niitä ei ole.

Bonsaille sukua oleva harrastus on kiinalainen penjing, jossa pikkupuita sommitellaan harmonisesti miniatyyrimaisemiin. Jos vain olisi aikaa, niin niitä olisi mukava väsäillä. Samalta sivulta, missä oli noita penjing-kuvia, löytyi myös bonsai-galleria. Kestänee tovi, ennen kuin omat tuotokseni ovat lähelläkään galleriassa esitettyjä, mutta ehkä vielä jonain päivänä. Laitanpa linkin suomenkielisille bonsaisivuille, jos ne olisivat helpommin lähestyttävissä: http://www.bonsai.fi/old/bonsai/

Huonekasvit eivät ole välttämättä niin näyttäviä, eivätkä vaadi yhtä paljon huoltoa kuin bonsait, mutta niihinkin saa uhrattua niin paljon aikaa, kuin vain suinkin kykenee. Ne puhdistavat huoneilmaa, kuten tuossa linkissä mainitaan, mutta se on tavallaan sivuseikka, koska huonekasveista tulee ajan myötä kuin perheenjäseniä, joiden vaaliminen on enemmänkin hauska ja rentouttava tapa viettää aikaa, kuin ikävä arkinen velvollisuus. Yksi syy miksi tahtoisin elää ikuisesti on se, että voisin hoitaa kasvejani ikuisesti. Vaikka kasvit eivät ikuisesti eläkään, niin voisin silti kuluttaa vaikka 500 vuotta bonsaita muotoillen aivan kevyesti. Huonekasveja voi tilata Isoäidin kasvit Ky:stä. Sieltä olen tilannut joitakin omiani ja ollut tyytyväinen heidän valikoimaansa.

Vaikka tiedänkin sen olevan hiukan toivotonta, niin minusta on mukava ajatella, että puuni ja kukkani sitovat ilmakehästä ainkain sen verran hiiilidioksidia kuin itse tuotan ja olemassaoloni tällä pallolla on hieman oikeutetumpaa. Sitä paitsi minun ei ole aikoihin tarvinnut miettiä, että millä lahjoisin ihmisiä, joilla on jokin merkkipäivä, joka ei ole kovin virallinen ja juhlava, lähes milloin tahansa on mahdollista ottaa jostain kaktuksesta, pensaasta tai muusta vastaavasta pistokas ja lahjoittaa sellainen, ellei muuta keksi, niin rönsyliljasta voi aina ottaa pari rönsyä ja juurruttaa ne uudeksi kasviksi. Koristekasvien lisäksi olen kasvatellut yrttejä ja esimerkiksi perunaa, paprikaa ja tomaattia, joista saa ihan kivan lisän arkiseen ruokapöytään, eikä tarvitse elää epätietoisuudessa, että millaisia myrkkyjä viljelyssä on käytetty, kun tietää tasan tarkkaan mitä on käyttänyt.