Apinain planeetta

Törmäsin mielenkiintoiseen kirjoitukseen, jota kahlailen läpi. Petteri Nuuttimaan teksti Apinoiden valtakunnasta enemmistön diktatuuriin. Lukekaa ihmeessä.

Jotta ymmärtäisimme nykypäivää, meidän on ymmärrettävä menneisyyttä, jotta välttyisimme virheidemme toistamiselta, meidän on opittava niistä. Toisinaan kuulee niin kummallisia väitteitä lähihistoriasta, että sitä ihmettelee miten hataralla yleistiedolla maailmassa nykyäänkin pärjää. Luterilainen kirkko oli ristiretkien takana ja juutalaisten kansanmurhaa ei koskaan tapahtunutkaan, näin pari mainitakseni.
Ihmisten väliset sosiaaliset suhteet ovat aina monimutkaisia, koska niiden oletetaan pohjautuvan rehellisyyteen ja avoimuuteen. Kuitenkin on aina niitä, jotka mielellään kallistavat totuuden vaakakuppeja omaksi edukseen ja synnyttävät tarinoita, joiden ainoa tarkoitus on antaa niiden kertojalle valtaa kuuntelijoihinsa.
Ihmisyksilötkin ovat jo tarpeeksi monimutkaisia, sillä on helpompaa kuvitella tarina, joka selittää asiat itsen kannalta parhain päin. Toisaalta tarinoihin voi myös verhota omat puutteet, pelot ja ongelmat, joita on sitten ulkoistetussa muodossa helpompi vihata.
Valitettavaa molemmissa tapauksissa on se, että joku luulee aina tarinoita totuudeksi ja joku toinen joutuu kärsimään. Useimpia tämä ei häiritse, koska useimmat eivät tiedosta tällaista edes tapahtuvan.

Ihmiskunnan menneisyydestä on tarinoita enemmän kuin tosiasioita. Tiedollisen epävarmuusperiaatteen myötä jokainen tarina, jota vastaan ei ole uraaninraskaita todisteita, on mahdollinen. Voimme yhtä hyvin olla apinoita Afrikasta, kuin valo-olentoja Atlantiksesta -- vaikka luonnontieteellinen todistusaineito tällä hetkellä jotain oletusta tukeekin enemmän kuin toista. Ristiriita syntyy helposti, koska harva on perillä sekä NewAgesta että luonnontieteistä.
Eräs ongelma esihistorian tutkimisesta on se, että esihistoriallisista ajoista on säilynyt hyvin vähän tutkittavaa. Käyttöesineet ovat aikakausia sitten hajonneet ja kadonneet, puhuttu kieli, uskomukset, tavat, toiveet pelot, tiedot ja taidot jättävät hyvin vähän fossiileja ja jäänteitä nekin.
Toisaalta nykyään tuskin elää enää sellaista metsästä-keräilijäkansaa, johon vahvasti "länsimaisella" tavalla organisoituneet kulttuurit eivät olisi jollain tavalla vaikuttaneet. Ihmisten olot voivat olla "primitiiviset" muustakin syystä kuin siksi, että elämäntapa olisi säilynyt sellaisena vuosituhansia. 1970-luvulla löydetyn tasaday-kansan epäillään olleen paljon lähempänä nykypäivän kulttuureja, mutta taantuneen jonkin luonnonmullistuksen, kulkutaudin tai muun vastaavan katastrofin vuoksi takaisin kivikaudelle. Kulttuuri voi tuhoutua, jos sen perusta järkkyy tarpeeksi. Pääsiäissaari on kai kuuluisin esimerkki siitä.

Läpi ihmiskunnan historian uusia keksintöjä on syntynyt ja ne ovat yleistyneet tai kadonneet. Antiikin Kreikassa tunnettiin jo höyrykone ja kreikkalaisilla oli myös todistettavasti ainakin yksi mekaaninen tietokone, antikythera. Höyrykone ei yleistynyt, varmaankin koska kreikkalaisilla oli jo riittävästi orjia, jotta työntekoa helpottaville innovaatioille olisi ollut tarvetta. Se miksi teknologiat, jotka myöhemmin ovat muuttaneet maailmaa tavalla, jota tahdomme sanoa peruuttamattomaksi, eivät yleistyneet vaan katosivat vuosituhansiksi, on mysteeri.
Tänäkin päivänä tulevaisuus on jo täällä. Geeniperimää seulotaan lääketieteellisten tarkoitusperien vuoksi, uusia elimiä kasvatetaan kehon ulkopuolella ja keinotekoiset proteesit ovat yhä kehittyneempiä, nanomateriaaleja kehitetään, tekoäly vahvistuu päivä päivältä tutkimuksen edetessä, avaruusturismin esiaste (ja sitä sitä kautta maan ulkopuolisten resurssien hyödyntäminen) on jo nykypäivää, nämä kaikki ja monet muut ihmeelliset asiat ovat jo olemassa. Se yleistyvätkö ne koskaan on kiinni meistä ihmisistä. Kykenemmekö sopeutumaan kiihtyvään muutosten tahtiin? Teknologia yksinään ei tuo onnea, mutta teknologiaa voidaan käyttää helpottamaan elämää ja muuttamaan maailmaa paremmaksi paikaksi.
Itseäni kiehtoo eniten lupaus siitä, että me ihmiset voisimme muuttua paremmin ympäristöömme sopiviksi. Älykkäämmiksi, nopeammiksi, voimakkaammiksi ja ennen kaikkea eettisemmiksi ja tiedostavammiksi olennoiksi, joita muinaisten kulttuurien jäänteet ja oma sokeus ympäröiville olosuhteille eivät enää rampauttaisi kuten tänään. Transhumanistinen liike on alkusoittoa tälle muutokselle, mutta transhumanismi on vain tienviitta ja lunastamistaan odottava lupaus, joka ei toimi tässä maailmassa yksinään.