Moderni primitivismi

Primitivismi on sana, johon törmää aina välillä. Ekoanarkisti John Zerzan on antanut kasvonsa liikkeelle ja ilmeisesti on panostanut myös melkoisesti ideologian kehittämiseen. Vaikka arvostankin ihmisiä, jotka peräänkuuluttavat yksilön oikeutta olla olemassa ilman tukahduttavaa esivaltaa ja kahlitsevia perinnetapoja, primitivistit ovat mielestäni väärässä. Oikeastaan ainut mitä tarvitsee sanoa on se, ettei ole olemassa mitään sellaista luonnollista ihmisyyttä, joka olisi puolustettavissa teknologian ylivallalta. Primitivistien ihmisyys on yhtä lailla sosiaalinen konstruktio, jota julistetaan ohjelmallisesti, kuin hyviksien ja pahiksien maailma, jota länsimaiden isoveljet lobbaavat omien tarkoitusperiensä ajamiseksi.

Itse olen taipuvainen näkemään teknologian kehittämisen ihmisen luonnollisena toimintana. Ajattelen että ihminen on teknologiaa luova luontokappale ja sellaisena ainutlaatuinen elonkehän tuote. Luonnollisuus määritellään aina sen mukaan kuka siitä puhuu ja missä tarkoituksessa. Luonnolisuus sinänsä ei tuo mielestäni asioihin lisäarvoa. Jos ihminen tekee jonkin asian paremmin kuin luonto, hänellä on täysi oikeus tehdä niin, sillä se on hänelle luonnollista.

Maailman kokeminen ilman suunnitelmia ja tahtoa hallita sitä saattaa kuulostaa hienolta. Se on varmasti romantiikkaan taipuvaisista hyvin houkutteleva ajatus. Eikä ketään tietenkään pitäisi estää tekemästä niin. On kuitenkin niitäkin, joiden silmissä liiallinen huolettomuus hipoo mielipuolisuutta. Ihmiskunnan saavutukset ovat hauraampia kuin voisi äkkiseltään ajatella. Nykyisen kaltainen olemassaolo ei voi jatkua ellei se kehity ja lopulta muuta muotoaan.

Itse näkisin kaipuun yksinkertaisuuteen ja "luonnollisuuteen" kumpuavan osittain muutosvastarinnasta, koska maailma käy monimutkaistuessaan pelottavaksi. Osittain se perustuu kuitenkin aivan oikeille kysymyksille siitä mitä ihminen tarvitsee ollakseen onnellinen ja voidakseen hyvin.