Dean Kamenin ihmeellinen vesimasiina

Luin eilen uutisen Amerikan Pelle Pelottomasta, segwayn keksijä Dean Kamenista. Hän on kehitellyt stirlingmoottorilla toimivan kosteussiepparin, joka tekee vettä tyhjästä ilmasta. Erikoinen mies, joka hallitsee markkinoinnin lisäksi ilmeisesti myös modernin teknologian.

Mieleeni tuli, että meillä täällä Suomessa olisi hyvät edellytykset saada aikaan jotain vastaavaa. Meillä talkoohenki kuuluu kulttuuriin älyllisten saavutustenkin saralla. On tieteiskuvitelmaa, että nykyisestä teknologiasta olisi puristettu jo irti kaikki mahdolliset sovellutukset ja hyöty.

Tarvittaisiin uudenlaista älyllistä riippumattomuutta. Keksijöitä, jotka katselisivat maailmaa ympärillään sellaisin silmin, että yhtä sun toista on vielä selvittämättä ja että asiat voidaan tehdä vielä paremmin. Politiikka ei paranna ihmisten oloja, markkinavoimatkin ovat kyvyttömiä puuttumaan ongelmiin, jotka aiheutuvat köyhyydestä ja yhteiskunnan rakenteiden hajoamisesta. Teknologian avulla on mahdollista pureutua ongelmien ytimiin, syihin jotka aiheuttavat kärsimystä ja tuhoa.

Luonnollisuudesta on enää nykymaailmassa turha puhua. Ihminen on muuttanut maailman kasvot jo peruuttamattomasti ja mikäli tahdomme jatkaa olemassaoloamme tällä pallolla, meidän on vietävä eteenpäin maailman muuttamisen prosessia, jonka vahingossa aloitimme. Maapallo on terraformattava uudestaan ja uudestaan. Myös ihmiskunnan on muututtava, jotta se voisi paremmin sopeutua vallitseviin olosuhteisiin. Lopulta meidän on levittäydyttävä planeettamme ulkopuolelle, jos aiomme selviytyä lajina.

Meret olisi asutettava. Aloitetaan rannikoista ja mannerjalustoista, siirrytään vesille ja niiden alle. Urbaani ympäristö on muutettava ekologisesti kestäväksi. Luonto on tuotava takaisin kaupunkeihin. Energian käyttöä on tehostettava ja keksittävä tapoja tuottaa energiaa myös sähköverkon ulkopuolella. Yhteiskuntien infrastruktuuri on hajautettava ennen kuin se hajoaa hallitsemattomasti. Tässä on purtavaa insinööreille vuosiksi eteen päin. Otetaan lamaa niskasta kiinni ja käytetään aikamme luovasti, nyt kun perinteinen teollisuus ei meitä tarvitse.

Tabula rasa

Nykypsykologia on ilmeisesti hylännyt käsityksen, jonka mukaan ihminen on syntyessään vain tyhjä taulu, johon koko hänen elämänsä kirjoitetaan sitä mukaa kun se tapahtuu. Mikäli näin olisi, olisi kaikki opettettavissa ja opittavissa, eikä kahden ihmisen välillä olisi mitään perustavanlaatuista eroa, joka estäisi joidenkin asioiden oppimisen.
Elämme siis käsityksen mukaan, että jokainen ihminen syntyy erilaisena kuin kaikki muut ja pysyy erilaisena koko elämänsä. Sotia ei voida lopettaa, ilmastonlämpenemistä ei voida pysäyttää eikä mitään mikä vaatii yhteisymmärrystä asioiden vallitsevasta tilasta ja tarpeellisista toimista voida koskaan toteuttaa. Ihmiset ovat liian erilaisia voidakseen puhaltaa yhteen hiileen. Tämän näkemyksen joku voi esittää totena, koska se perustelee kautta rantain kätevästi sen miksi on syytä vaalia ennakkoluuloja ja pelätä vierasta.

En väitä, etteivätkö ihmiset olisi erilaisia. Se näkemys pitää vankasti paikkansa, riittää kun katselee maailmaa ympärillään ja argumentti on todistettu. En myöskään väitä, etteikö eri kulttuuritausta johtaisi konflikteihin ihmisten välillä. Siihen en kuitenkaan halua uskoa, että me ihmiset olisimme täysin viettiemme vietävissä ja kuuluisa älymme olisi täysin alisteista alkeelliselle käytökselle, jossa taotaan rintaa ja kuseksitaan nurkkiin reviirin merkiksi.

En arvosta sitä tapaa ajatella, jossa tehdään taulukoita ja julistetaan ne totuudeksi, kun kerran saadaan sellaiset tutkimustulokset, jotka miellyttävät tutkijan silmää eniten. Tahdon ajatella, että me ihmiset olemme enemmän samanlaisia kuin erilaisia. Historiamme on kuitenkin koko ihmislajin historiaa ja lähtökohdat ovat samanlaiset. Tilanne, jossa yksi populaatio kyhjöttää yhdessä kulmassa maailmaa ja toinen toisessa ilman minkäänlaista yhteyttä keskenään lienee historiankin valossa täysin kuvitteellinen.

Maailmassa, jossa ihminen olisi syntyessään tyhjä taulu, kaikki ihmisten yhteistoimintaan liittyvät ongelmat voitaisiin ratkaista. Mikäli tällaista tilannetta ei esiinny luonnonvaraisten ihmisten keskuudessa, on ihmisistä tehtävät tyhjiä tauluja teknologian keinoin. Selvitetään miten aivot oppivat uusia kokemuksia ja siirretään aikuiset aivot oppimistilaan kemiallisesti. Avataan ovet uusille ajatuksille ja kokemuksille, niin että yksilöt voivat oppia toimimaan erilaisista lähtökohdista huolimatta yhdessä. Mikäli kemia ei kuulosta hyvältä, kerätään kulttuuritietokanta ja annetaan poliitikoille ja diplomaateille simultaanitulkki, joka tulkitsee ihmisten käytöstä paikallisen historian ja tapakulttuurin valossa. Mikäli on olemassa ongelma siihen on etsittävä ratkaisuja, eikä oikeutusta.