Kylmäfuusiota taas kerran

En ole ihan ensimmäisenä kaduilla kiljumassa ja konfetteja heittelemässä, kun jossain uutisoidaan kylmäfuusiosta. Ilmeisesti nyt on kuitenkin saatu ihan pätevää näyttöä siitä, että ilmiö olisi ehkä kuitenkin todellinen. Käytännön sovellutuksia, tai edes teoriaa kylmäfuusiolaitteista saadaan odottaa ehkä vielä jonkin aikaa.

Maailmalla odotetaan, että mikäli teknologian kehitys jatkuu samassa tahdissa kuin se on jatkunut tähän saakka, teknologinen singulariteetti olisi luvassa mahdollisesti jo vuoden 2040 kieppeilla. Eräs sen vaikutuksista on se ettei teorioita enää ole. Kun tietoa voidaan kerätä, verrata ja käsitellä tarpeeksi tehokkaasti, asioita voidaan ensi kertaa ihmiskunnan historiassa tietää.

Tällä hetkellä olemassaolovat fuusiovoimaloiden prototyypit kuluttavat enemmän energiaa kuin tuottavat. Ongelma on se, ettei vetyplasmaa oikein kyetä hallitsemaan tarpeeksi pitkiä aikoja, jotta prosessi tuottaisi enemmän energiaa kuin sen ylläpitäminen vaatii. Arviot toimivan fuusiovoimalan rakentamisesta vaihtelevat, mutta sen verran olen silmäillyt, että useimmat ennusteet tähtäävät aikaisintaan 20-30 vuoden päähän. Tosin elleivät ennusteet ota huomioon tietotekniikan kehitystä, saattaa tuollekin projektille käydä kuten ihmisen genomi-projektille, joka valmistui vuosia etuajassa ja sattumalta myös pudotti ihmisten käsitykset oman perimämme laajuudesta ja erinomaisuudesta melkoisen korkealta jalustalta. Omina lukioaikoinani opetettiin vielä totuutena, että ihmisellä on perimässään vähintään 100,0000 geeniä, koska se on kehittyneen eliön merkki.

Aivot narunjatkeena

Uudenlainen pinnoitemateriaali parantaa neuroimplanttien käytännöllisyyttä. Tällä hetkellä uusi teknologia otetaan todennäköisimmin käyttöön sellaisten hermostoperäisten sairauksien kuin parkinsonin tauti ja epilepsia hoidossa. Halvaantuneet saanevat myös ensimmäisten joukossa hermostoimplantteja esimerkiksi ohittamaan vaurioitunut kohta selkärangassa tai ohjaamaan suoraan hermosignaaleilla apuvälineitä.

Kyborgien aikakausi, jona myös näennäisesti terveet ihmiset parantelevat ominaisuuksiaan yhdistämällä informaatioteknologiaa suoraan aivoihinsa, siintää horisontissa. Sanon näennäisesti terveet, sillä esimerkiksi yleistä vajaaälyisyyttä ei pidetä parannusta kaipaavana tilana niin kauan kun suurin osa ihmisistä on keskenään yhtä vajaaälyisiä.

Raja koneiden ja ihmisten välillä hämärtyy jo nyt, kun oheislaitteistamme tulee yhä henkilökohtaisempia ja joustavempia. Ja jos itse pääsen jossain vaiheessa käsiksi mahdollisuuteen aloittaa lajimme assimilaatio, niin siinä vaiheessa vastarinta on turhaa.