Kakkua kaikille
Aina välillä, kun selailee keskustelupalstoja, joiden aihepiiri liittyy jotenkin ihmisyyden uudelleen muokkaamiseen törmään omituiseen ilmiöön. Ihmisten oikeustaju, joka herättää kummastusta. Betterhumans-sivuston etusivulla oli tänään juttu aiheesta rikollisuus ja rangaistukset iättömien yhteiskunnassa, kommenteissa mainittiin, että sovelias rangaistus väkivaltarikoksesta olisi tekijän empatian kasvattaminen ja teon ohjelmoiminen hänen päävärkkiinsä uhrin näkökulmasta. Muuallakin olen törmännyt ajatusmalliin, jossa ihmiset ovat purkamassa suurin piirtein kaikkia muita järjestäytyneen yhteiskunnan rakenteita talousliberalismin huumassaan, paitsi rangaistuslaitoksia ja hyvinvarusteltuja väkivaltakoneistoja. Lieneekö asialla yhteyttä siihen, että ennen kuin yksityisen sektorin rahoittamat transhumanistiset teknologiat saapuvat pelastamaan kaikki, niin moni ehtii ajautua väliinputoajaksi, koska kaikki eivät ole moderneja humaaneja ekokapitalisteja, vaan osa haalii mammonaa edelleen korporaatioita palvellen ja häikäilemättömästi lajitovereitaan riistäen. Sanokaa että olen väärässä ja selittäkääpä sitten, miksi esimerkiksi vauraassa Suomessa vanhat naiset elävät kaduilla kassialmoina ja vielä työikäset miehet tonkivat ruokaa roskiksista.
Vapausrangaistukset ovat olleet iät ja ajat olemassa, eikä niistä tahdota luopua, vaikka selvääkin selvempää on, että rangaistuslaitoksista huolimatta meillä on edelleen rikollisuutta. Moni kokee ratkaisun tähän ongelmaan olevan tuomioiden koventaminen kautta linjan. Tosiasia kuitenkin on, että mikäli todella tahtoisin kävellä ovesta ulos ja murhata raa'asti ensimmäisen vastaantulijan, ei mikään laki tai määrätty sanktio minua estäisi sitä tekemästä, jostain syystä en kuitenkaan tee niin ja toivon etteivät naapurinikaan ole aikeissa niin tehdä.
Mieleeni nousee kysymys, mitä vastaan ihmiset rikkovat tehdessään rikoksia? Onko yhteiskuntaa kohden suurempi rikos, jos lähiössä asuva Pertti varastelee ja näpistelee pysyäkseen sekä elossa että kaljoissa vai se että kartanossa asusteleva Jorma unohtaa säännöllisesti maksaa veronsa ja piittaamattomuudellaan aiheuttaa välillisesti muutaman pitkäaikaissairaan kuoleman, koska heille ei enää voida turvata terveydenhuoltoa. Pertti tuomitaan linnaan, koska hänellä ei ole varaa maksaa sakkojaan, Jorma pääsee hoitamaan bisneksiään avovankilasta käsin, josta hän vapautuu hyvissä ajoin ennen juhannusta hyvän käytöksen ja muutaman avokätisen hyväntekeväisyyskohteisiin tehdyn lahjoituksen avulla.
Rikoksen määritelmä on muuttunut ja muuttuu vielä. Jotain lain muuttumattomuudesta ja yksiselitteisyydestä kertoo sekin, että tarvitaan leegio piinkovia ammattilaisia tulkitsemaan ja soveltamaan lainsäädöntöä, joka on paisunut kohtuullisen mittavaksi sitten kymmenen käskyn.
Edellinen esimerkki on kärjistys, eikä varmaankaan perustu todellisuuteen kovin vahvasti. Kuitenkin rikoksia ovat olleet esimerkiksi kodittomuus ja homoseksuaalisuus, eikä siitä ole kovin kauan kun jälkimmäisestä rangaistiin kastraatiolla -- julma ja epätavallinen rangaistus loppui Suomessa valistuneella 1960-luvulla. Aseistakieltäytyminen on vankeusrangaistukseen johtava rikos, koska se on kansalaisvelvollisuuden täyttämättä jättämistä, silti vaikka äänestäminen on myös kansalaisvelvollisuus, ei nukkuvien puolueeseen kuulumisesta rangaista edes sakoilla.
Aina asiat eivät mene niin kuin suunnitellaan. Lapsesta voi tulla tappaja, vaikka hänet olisi kasvatettu hyvin. Kuitenkin kyseessä olisi hyväkäytöksinen tappaja, joka ei välttämättä koskaan uusi tekoaan, vaikka miten paljon lehdistö asiaa paisuttelisi ja oman elämänsä pylväspyhimykset tekoa taivastelisivat. Yhteiskuntaa tarvittaisiin ennaltaehkäisemään rikoksia ja toisaalta tukemaan jo kerran hairahtaneiden elämää ilman rikoksia. Aina välillä olisi hyvä myös ajatella, että millaisin perustein lajitovereitamme rankaisemme ja kuinka suuren vallan annamme yhteiskunnalle päättää omasta elämästämme ja äärimmillään kuolemastamme. Toisaalta uskon vakaasti, että ihmiskunta on helpompi tehdä kuolemattomaksi, kuin saada elämään yhteisymmärryksessä keskenään.
Vapausrangaistukset ovat olleet iät ja ajat olemassa, eikä niistä tahdota luopua, vaikka selvääkin selvempää on, että rangaistuslaitoksista huolimatta meillä on edelleen rikollisuutta. Moni kokee ratkaisun tähän ongelmaan olevan tuomioiden koventaminen kautta linjan. Tosiasia kuitenkin on, että mikäli todella tahtoisin kävellä ovesta ulos ja murhata raa'asti ensimmäisen vastaantulijan, ei mikään laki tai määrätty sanktio minua estäisi sitä tekemästä, jostain syystä en kuitenkaan tee niin ja toivon etteivät naapurinikaan ole aikeissa niin tehdä.
Mieleeni nousee kysymys, mitä vastaan ihmiset rikkovat tehdessään rikoksia? Onko yhteiskuntaa kohden suurempi rikos, jos lähiössä asuva Pertti varastelee ja näpistelee pysyäkseen sekä elossa että kaljoissa vai se että kartanossa asusteleva Jorma unohtaa säännöllisesti maksaa veronsa ja piittaamattomuudellaan aiheuttaa välillisesti muutaman pitkäaikaissairaan kuoleman, koska heille ei enää voida turvata terveydenhuoltoa. Pertti tuomitaan linnaan, koska hänellä ei ole varaa maksaa sakkojaan, Jorma pääsee hoitamaan bisneksiään avovankilasta käsin, josta hän vapautuu hyvissä ajoin ennen juhannusta hyvän käytöksen ja muutaman avokätisen hyväntekeväisyyskohteisiin tehdyn lahjoituksen avulla.
Rikoksen määritelmä on muuttunut ja muuttuu vielä. Jotain lain muuttumattomuudesta ja yksiselitteisyydestä kertoo sekin, että tarvitaan leegio piinkovia ammattilaisia tulkitsemaan ja soveltamaan lainsäädöntöä, joka on paisunut kohtuullisen mittavaksi sitten kymmenen käskyn.
Edellinen esimerkki on kärjistys, eikä varmaankaan perustu todellisuuteen kovin vahvasti. Kuitenkin rikoksia ovat olleet esimerkiksi kodittomuus ja homoseksuaalisuus, eikä siitä ole kovin kauan kun jälkimmäisestä rangaistiin kastraatiolla -- julma ja epätavallinen rangaistus loppui Suomessa valistuneella 1960-luvulla. Aseistakieltäytyminen on vankeusrangaistukseen johtava rikos, koska se on kansalaisvelvollisuuden täyttämättä jättämistä, silti vaikka äänestäminen on myös kansalaisvelvollisuus, ei nukkuvien puolueeseen kuulumisesta rangaista edes sakoilla.
Aina asiat eivät mene niin kuin suunnitellaan. Lapsesta voi tulla tappaja, vaikka hänet olisi kasvatettu hyvin. Kuitenkin kyseessä olisi hyväkäytöksinen tappaja, joka ei välttämättä koskaan uusi tekoaan, vaikka miten paljon lehdistö asiaa paisuttelisi ja oman elämänsä pylväspyhimykset tekoa taivastelisivat. Yhteiskuntaa tarvittaisiin ennaltaehkäisemään rikoksia ja toisaalta tukemaan jo kerran hairahtaneiden elämää ilman rikoksia. Aina välillä olisi hyvä myös ajatella, että millaisin perustein lajitovereitamme rankaisemme ja kuinka suuren vallan annamme yhteiskunnalle päättää omasta elämästämme ja äärimmillään kuolemastamme. Toisaalta uskon vakaasti, että ihmiskunta on helpompi tehdä kuolemattomaksi, kuin saada elämään yhteisymmärryksessä keskenään.