Kakkua kaikille

Aina välillä, kun selailee keskustelupalstoja, joiden aihepiiri liittyy jotenkin ihmisyyden uudelleen muokkaamiseen törmään omituiseen ilmiöön. Ihmisten oikeustaju, joka herättää kummastusta. Betterhumans-sivuston etusivulla oli tänään juttu aiheesta rikollisuus ja rangaistukset iättömien yhteiskunnassa, kommenteissa mainittiin, että sovelias rangaistus väkivaltarikoksesta olisi tekijän empatian kasvattaminen ja teon ohjelmoiminen hänen päävärkkiinsä uhrin näkökulmasta. Muuallakin olen törmännyt ajatusmalliin, jossa ihmiset ovat purkamassa suurin piirtein kaikkia muita järjestäytyneen yhteiskunnan rakenteita talousliberalismin huumassaan, paitsi rangaistuslaitoksia ja hyvinvarusteltuja väkivaltakoneistoja. Lieneekö asialla yhteyttä siihen, että ennen kuin yksityisen sektorin rahoittamat transhumanistiset teknologiat saapuvat pelastamaan kaikki, niin moni ehtii ajautua väliinputoajaksi, koska kaikki eivät ole moderneja humaaneja ekokapitalisteja, vaan osa haalii mammonaa edelleen korporaatioita palvellen ja häikäilemättömästi lajitovereitaan riistäen. Sanokaa että olen väärässä ja selittäkääpä sitten, miksi esimerkiksi vauraassa Suomessa vanhat naiset elävät kaduilla kassialmoina ja vielä työikäset miehet tonkivat ruokaa roskiksista.
Vapausrangaistukset ovat olleet iät ja ajat olemassa, eikä niistä tahdota luopua, vaikka selvääkin selvempää on, että rangaistuslaitoksista huolimatta meillä on edelleen rikollisuutta. Moni kokee ratkaisun tähän ongelmaan olevan tuomioiden koventaminen kautta linjan. Tosiasia kuitenkin on, että mikäli todella tahtoisin kävellä ovesta ulos ja murhata raa'asti ensimmäisen vastaantulijan, ei mikään laki tai määrätty sanktio minua estäisi sitä tekemästä, jostain syystä en kuitenkaan tee niin ja toivon etteivät naapurinikaan ole aikeissa niin tehdä.
Mieleeni nousee kysymys, mitä vastaan ihmiset rikkovat tehdessään rikoksia? Onko yhteiskuntaa kohden suurempi rikos, jos lähiössä asuva Pertti varastelee ja näpistelee pysyäkseen sekä elossa että kaljoissa vai se että kartanossa asusteleva Jorma unohtaa säännöllisesti maksaa veronsa ja piittaamattomuudellaan aiheuttaa välillisesti muutaman pitkäaikaissairaan kuoleman, koska heille ei enää voida turvata terveydenhuoltoa. Pertti tuomitaan linnaan, koska hänellä ei ole varaa maksaa sakkojaan, Jorma pääsee hoitamaan bisneksiään avovankilasta käsin, josta hän vapautuu hyvissä ajoin ennen juhannusta hyvän käytöksen ja muutaman avokätisen hyväntekeväisyyskohteisiin tehdyn lahjoituksen avulla.
Rikoksen määritelmä on muuttunut ja muuttuu vielä. Jotain lain muuttumattomuudesta ja yksiselitteisyydestä kertoo sekin, että tarvitaan leegio piinkovia ammattilaisia tulkitsemaan ja soveltamaan lainsäädöntöä, joka on paisunut kohtuullisen mittavaksi sitten kymmenen käskyn.

Edellinen esimerkki on kärjistys, eikä varmaankaan perustu todellisuuteen kovin vahvasti. Kuitenkin rikoksia ovat olleet esimerkiksi kodittomuus ja homoseksuaalisuus, eikä siitä ole kovin kauan kun jälkimmäisestä rangaistiin kastraatiolla -- julma ja epätavallinen rangaistus loppui Suomessa valistuneella 1960-luvulla. Aseistakieltäytyminen on vankeusrangaistukseen johtava rikos, koska se on kansalaisvelvollisuuden täyttämättä jättämistä, silti vaikka äänestäminen on myös kansalaisvelvollisuus, ei nukkuvien puolueeseen kuulumisesta rangaista edes sakoilla.
Aina asiat eivät mene niin kuin suunnitellaan. Lapsesta voi tulla tappaja, vaikka hänet olisi kasvatettu hyvin. Kuitenkin kyseessä olisi hyväkäytöksinen tappaja, joka ei välttämättä koskaan uusi tekoaan, vaikka miten paljon lehdistö asiaa paisuttelisi ja oman elämänsä pylväspyhimykset tekoa taivastelisivat. Yhteiskuntaa tarvittaisiin ennaltaehkäisemään rikoksia ja toisaalta tukemaan jo kerran hairahtaneiden elämää ilman rikoksia. Aina välillä olisi hyvä myös ajatella, että millaisin perustein lajitovereitamme rankaisemme ja kuinka suuren vallan annamme yhteiskunnalle päättää omasta elämästämme ja äärimmillään kuolemastamme. Toisaalta uskon vakaasti, että ihmiskunta on helpompi tehdä kuolemattomaksi, kuin saada elämään yhteisymmärryksessä keskenään.

Aivojumppaa

Viimeaikoina on ollut paljon puhetta siitä, että muuttumattomana ominaisuutena pidetty älykkyys onkin muutettavissa. Aivot ovat kuin lihakset, jos niitä ei käytä, ne asettuvat lepotilaan ja veltostuvat, tosin aivojen tapauksessa veltostuminen lienee enemmänkinkin toiminnallista kuin fyysistä.
Aivojumppa on tunnettu jo kauan ja sen nimiin vannovia ihmisiä on ollut vuosikymmeniä. Matematiikka, koordinaatiota ja muistia vaativien liikesarjojen opiskelu, musiikin soittaminen, käsityöt, sudokut ja ristisanat ja kaiken mahdollisen opetteleminen ulkoa trimmaavat ajattelulihastamme ja auttavat säilyttämään henkisen suorituskyvyn ja virkeyden läpi koko elämän. On jopa esitetty, että säännöllinen aivojumppa olisi yksi pitkän iän salaisuuksista. Erityisen mielissäni olen siitä, että pari pientä kupillista kahvia on sopiva piriste aivotoiminnan kannalta, mutta suuremmat määrät aiheuttavat riippuvuuden, jonka lääkitseminen vie kahvilta sen myönteisen vaikutuksen aivotoimintaan.
Hienointa aivojumpassa on se, että saadakseen aivoistaan kaiken irti on harjoitettava myös kehoaan kokonaisuutena. Siitäkään ei välttämättä ole haittaa, jos käyttää muutaman hetken viikossa sen pohtimiseen miten terveitä ajattelumalleja kantaa päässään. Henkilökohtaisesti uskon, että meillä täällä länsimaissa on aivan suotta siirretty sielun ja ruumiin erotteluun perustuva ajattelu erotteluksi aivoihin ja ruumiiseen, jotka ovat -- ainakin minulla -- kokonaisuuden muodostavat komponentit, samaa kyberneettistä systeemiä siis. Erottelu ruumiillisesti voimakkaisiin ja älykkäisiin ihmisiin kuuluu kulttuuriimme, mikä on osoittaa mielestäni sen, että mikäli tahdomme muuttaa ruumiimme ja mielemme, meidän on muutettava myös kulttuurimme sellaiseen suuntaan, että se sallii ihmisten kokonaisvaltaisen kehityksen.
Älykkyys ei ole kaikki kaikessa, mutta joustava ja kitkattomasti toimiva hermosto mahdollistaa myös luovuuden, ruumiillisten taitojen kehittämisen ja ylipäätään ihmisen rajojen koettelun.

pylly vasten pyllyä, pump, pump!

Lordi edustaa Suomea tämänkertaisissa eurovisionin laulukilpailuissa. Mieleni ei tee kasata paineita, koska bändin edustajat kuulunevat taatusti suppeaan mutta laadukkaaseen lukijakuntaani =), mutta jossain syvällä sisimmässäni herää anarkistinen ajatus siitä, että mitäpä jos Suomi voittaisikin euroviisut tällä kertaa? Mahtaisi jäädä ainutkertaiseksi tapaukseksi ja todennäköisesti Lordin kaltaista esiintyjää ei ihan heti Euroopan turuille uudestaan lähetetä virallisissa edustustehtävissä. Noille surullisen kuuluisille kinkereille, joissa Suomea nöyryytetään vuosi vuoden perään lähetetään seuraavalla kerralla taas joku kotimaassakin lähes tuntematon iskelmälaulaja hymistelemään puku päällä europliisua, jonka yleisö ehtii unohtaa ennen tarttuvaa kertosäettä, joka takaa varman voiton -- ainakin jos on uskomista lähtöhetkellä Helsinki-Vantaan lentokentällä parveileviin keltaisen lehdistön edustajiin.

On kuitenkin ilahduttavaa huomata, että ihmiset osaavat jo ymmärtää, että kuminaamainen muusikko ei välttämättä ole oikea demoni, joka syö aamiaiseksi vauvoja ja paskoo iltapäivällä verovirkailijoita. Kenties jonain päivänä tässä maassa on lupa näyttää sellaiselta kuin itse tahtoo ja ihmiset ymmärtävät, että kyseessä on vain pinta, joka saattaa parhaassa tapauksessa täydentää yksilön erikoisosaamista, kuten rock-musiikin soittamista, ja pahimmillaankin olla vain sitä, että joku näyttää erilaiselta kuin muut.

Maailma on mielenkiintoinen paikka. Tuollaiset pienet juonenkäänteet tässä suuressa saippuasarjassa, jota elämme, osoittavat todeksi sen, että vanhojenkin koirien kannattaa opetella silloin tällöin uusia temppuja. Ei ole kenellekään hyvästä, jos aivot puutuvat ja laittavat autopilotin päälle, niin että ensimmäisten parinkymmenen eletyn vuoden jälkeen voi kaiken suorittaa rutiinilla ja vanhasta muistista ilman että missään vaiheessa tulee edes mieleen pyrkiä muutoksiin ja kehitykseen.

No pain, no gain, sanovat amerikkalaiset, ja tämän kerran myönnän allekirjoittavani ajatuksen. Joskus muutokset ottavat lujille, mutta mikään määrä närkästystä ja yleisönosastokirjoittelua ei muuta sitä tosiasiaa, että uusi sukupolvi ja uudet ajatukset ovat tulossa eikä niitä voi enää pysäyttää. En olisi kovin yllättynyt, jos debaattiin ilmestyisi mielipiteitä, että tekstiviestiäänestys pitäisi kieltää euroviisuedustajaa valittaessa.

Suonette anteeksi, minun pitää poistua nyt hykertelemään vahingoniloisesti. Vanhoilliset sukulaiset ja tuttavat kihisevät liemessään niin makoisasti, että en viitsi edes hiertää suolaa haavoihin.

Koska mikään ei ole ilmaista

Myydään vähän käytetty, paria tahraa lukuunottamatta alkuperäisessä kunnossa oleva, ihmissielu, ovh 1000 000 000 euroa. Harkitsen myös vaihtoa viiteenkymmeneen vuoteen hyvää seksiä, punaviiniä sekä onnea ja menestystä.

Kaikki on kaupan mikään ei ole ilmaista. Raha maailmaa pyörittää ja ihmiset on luonto luonut itsekkäiksi ja ahneiksi ja lähimmäisenrakkaus tai edes säädyllinen kunnioitus toisia ihmisiä kohtaan ovat vain satuja.
Nykyään jos partiopoika auttaa vanhuksen kadun yli, hän pyytää siitä vähintäänkin kilometrikorvausta ja mahdollisesti vaatii lisämaksua parannetuista palveluista, koska vanhus saatettiin tien ylitse maisemareitin kautta. Hauraita isänmaan rakentajia pitää kuitenkin kohdella arvokkaasti, joten heille saatetaan tarjota avokätinen 50%:n seniorialennus. Torpedoja ei enää tarvita, väkivallan aika on ohi, perintötoimiston avustama velkavankeuteen saattaminen on kaikkia tyydyttävä ratkaisu, jossa keneltäkään ei tarvitse edes murskata polvilumpioita.

Raha ja vapaat markkinat johtavat onneen ja autuuteen, koska realistisesti ajateltuna vaihtoehdot ovat tosiaan vähissä. Realistinen ajattelu on ajattelua, jossa historialliset tosiasiat suhteutetaan vallitsevaan tilanteeseen unohtaen sopivasti tuonpuoleisiin ajatusrakennelmiin kuuluva vapaa tahto. Olen hieman pettynyt siihen, että kaikesta teknologisesta edistymisestä huolimatta mielimme pysytellä ajatusmaailmoiltamme mahdollisimman paikallamme. Henkinen muuttumattomuus, tietoisuus sellaisena kuin sen tunnemme on ihmisyyden viimeinen linnake. Itse näkisin mielelläni tämänkin linnoituksen portit murettuina, jotta uudet tuulet pääsisivät viimeinkin lakaisemaan pois vuosisatojen keräämän kuonan, jonka vallitsevan maailman valtapyrkimykset puoliväkisin tuputtavat jokaisen uuden ihmisyyden taakaksi.

Oi, Lois Bunuel, missä olet, kun sinua tarvitaan?