Singulariteetti tulee, oletko valmis?

Löysin artikkelin, jossa käsitellään Ray kurzweilin teoriaa lähestyvästä singulariteetistä.

http://www.elliottwave.com/features/default.aspx?cat=mw*aid=2854*time=pm

On mielenkiintoista, että Kurzweilin ennustamat teknologiset edellytykset singulariteetille ovat tosiaan olemassa ja yleistymässä hyvää vauhtia.
Singulariteettiä negatiivisessa mielessä kritisoivat ihmiset puhuvat mielellään "tekoälymessiaasta" tai jostain vastaavasta yrittäessään kumota teorian. Myönnän, että teoriat ovat vain teorioita, mutta muutama asia minua vaivaa. Ensinnäkin kukaan tuskin olettaa, että singulariteetti vain ilmestyy jostain ilman että sen eteen tehdään yhtään työtä. Kyseessähän on vain eräs mahdollinen teknologian kehityskulku. Toisaalta mietityttää se, että vahvan tekoälyn mahdottomuutta perustellaan sillä, että kun ihmisen tietoisuuttakaan ei osata selittää tieteellisesti (mikä mielestäni johtuu vain siitä, että asiaa ei ole tutkittu vanhojen tabujen pelossa). On aika hatara väite, että tullakseen älykkääksi koneen on ensin muututtava ihmisen kaltaiseksi. Varmasti älykkyyteen on muitakin reittejä ja itselleni riittäisi kyllä älykkyyttä tarpeeksi hyvin simuloiva kone, joka ei välttämättä ole edes tietoinen itsestään.

Uskon asiasta singulariteetissä ei ole kyse. Luulisin kuintenkin, että singulariteettiin vakavasti suhtautuvilla ihmisillä on keskimääräistä optimistisempi luonne, koska ovat kyenneet hylkäämään vanhakantaisen maailmanlopun odottelun ja sen sijaan keskittyneet tulevaisuuteen, jossa meille käy hyvin. Suuri osa kritiikistä johtunee vanhakantaisesta ajattelusta, joka ei ehkä murru sittenkään kun singulariteetti on todellisuutta.

Moni asia tässä maailmassa ei ole niin kuin pitäisi olla. Demokratia, oikeus, vapaus ja tasa-arvo ovat kaikki sanoja, jotka määrittelevät meidän länsimaisten maailmankuvaa, silloinkin kun ne eivät ole totta. Korkeat ihanteet ovat johtaneet moniin pettymyksiin. Ehkä sen vuoksi ihmiset eivät uskalla luottaa tulevaisuuteen ja ihmiskunnan kykyyn kohdata ongelmat ja voittaa ne yksi toisensa jälkeen niin kauan kun ihmiskunta on olemassa.

DCA - parantaa useimmat syövät

New scientist uutisoi 23.1.2007 lääkkeestä, joka ilmeisesti parantaa useimmat syöpätyypit. Kyseessä oleva aine, dikloroasetaatti (pahoittelen jos suomennos on väärä), palauttaa ilmeisesti epänormaalien solujen mitokondrioiden toiminnan normaaliksi ja uudelleenkäynnistää solukuolemat syöpäsoluissa. Aine on ollut markkinoilla jo pitkään ja patentit ovat rauenneet, siksi lääkeyhtiöt eivät ole innoissaan kalliiden kliinisten tutkimuksien aloittamisesta. Lääke itsessään on halpa ja harmittomaksi todettu, sillä voi kuitenkin vain parantaa syövän eikä tehdä rahaa.

Celinen lait

Celine's law, eli miten hierarkioihin perustuvat yhteiskunnat menevät vikaan.

Sitten näiden puutuneiden organisaatioiden olemassaolosta kypsyneenä kysyn millä oikeutuksella on tähän maailmaan, jossa elän ja jossa lapseni elävät, on luotu aseita joilla voi tuhota koko maailman napin painalluksella? Millä oikeudella tähän maailmaan on luotu armeijoita, joiden riveissä ihmiset kuten Sinä ja minä tappavat toisiaan johtajien ja aatteiden puolesta, jotka ovat heille sokeita ja tunnottomia? Millä oikeudella on unohdettu, että me ihmiset emme synny tähän maailmaan muuttuaksemme ahneiksi persereiksi, joiden ainut ilo ja autuus on rahan rohmuaminen hinnalla millä hyvänsä? Millä oikeudella rahan nimissä pilataa ilmaa jota hengitän ja vettä jota juon? Kenen luvalla metsät kaadetaan, kenen luvalla suot kuivataan, kenen luvalla joet padotaan ja kenen luvalla hedelmällinen maa peitetään asfaltilla, jotta rapa ei tarttuisi hajustettujen kuluttujien kalliisiin kenkiin, jotka on tehty kuolleiden eläinten nahasta?

Miksi tuollaisten kysymyksien esittämistä sanotaan keskenkasvuiseksi? Miksi aikuinen ihminen ei voisi katsoa maailmaa ympärillään ja todeta siinä olevan epäkohtia, jotka johtuvat ihmisen toiminnasta ja olisivat siten myös ihmisten lopetettavissa? Miksi nähdään valtavasti vaivaa, että kauppojen hyllyt saadaan notkumaan roskaa, jota kukaan ei edes oikeasti tarvitse ja samaan aikaa on ihmisiä ilman koteja, peruskorjaamattomia kouluja, sairaaloita, vanhainkoteja ja asuntoja.

Maailma ei ole täydellinen. Kylmät tosiasiatkin sen jo kertovat, mutta muuttuuko se yhtään paremmaksi, jos kaikki jatkavat huonojen ja yleisesti typeriksi tiedettyjen asioiden tekemistä vain siksi että muutoksen tekeminen tarkoittaisi tosiaan sitä, että vanhan maailman silmissä ei enää suurta arvoa nauttisi.

Tulevaisuus on automaattinen

Uuden vuoden alussa minulla on tapana (entistä enemmän) pohtia tulevaisuutta.

Tulevaisuus on automaattinen. Yritykset panostavat automaatioon, perinteiset tehdastyöläiset ovat muuttumassa operaattoreiksi ja teknologia kehittyy huimaa vauhtia. Varmaa on, että tekniikan alalle lähivuosina valmistuvat saavat päivittää tietojaan jatkuvasti, mikäli tahtovat pysyä työelämän vaatimuksissa mukana.

RFID-teknologia on tulossa, piakkoin ne korvaavat viivakoodit tuotetietojen lähteenä. Tämä ei välttämättä tapahdu tänä vuonna, mutta lopulta kuitenkin, ellei mitään mullistavaa tapahdu ennen sitä. Kännykät muuttuvat enemmän ja enemmän henkilökohtaisiksi hilavitkuttimiksi, jotka toimivat arkielämän automaation käyttöliittyminä. Operaattorit laajentavat palvelujaan hakupalveluihin. Hahmontunnistus tulee vakio-ominaisuudeksi kamerakännykkään ja semanttinen haku tunnistaa esimerkiksi automerkkejä niistä otetun kuvan perusteella. Mahdollisesti siruteknologia integroituu jonain päivänä kehoomme ja automaatiosta tulee näkymätöntä. Ympäristömme reagoi meidän tilaamme, emmekä edes huomaa sitä, koska se tapahtuu automaattisesti ja saumattomasti.

Ennen kehoon liitettävää elektroniikkaa ei-invasiiviset teknologiat, älyvaatteet ja gadgetit yleistyvät. Kuitenkin matka jatkuvasti mukana kulkevasta monipuolisesta lisälaitteesta lisälaitteeseen, joka on kiinteä osa kantajaansa on lyhyt. Täällä pohjolassa kehitys ei ole vielä täysin ilmeistä, eihän siitä ole kuin 80 vuotta kun olimme kehitysmaa, mutta lopulta se saa meidät kiinni ja teknologiat, joitä esimerkiksi Japanissa kehitellään eläköityneiden seniorien elämän helpottamiseksi ja hoidontarpeen vähentämiseksi yleistyvät myös täällä, ellei jostain saada lisää nuoria hoitamaan vanhoja ja maksamaan eläkkeitä.

Ei ole koskaan varmaa mitä tulevaisuus tuo mukanaan, mutta kun ajattelee positiivisesti voi ajatella, että jos me ihmiset onnistumme hyödyntämään sen potentiaalin mikä meillä on, kaikki käy hyvin ja tulevaisuus on valoisa.

Kumma ilmiö

Missä silloin on vika kun rahallisesti köyhiä pidetään viallisina ihmisinä? Milloin ihmisen hyvyyden mittariksi tuli hänen pankkitilinsä saldo?

Lapsiperheiden arki ei ole herkkua, suurperheiden elämä on taloudellisesti taiteilua veitsen terällä.

Opintorahalla saa maksettua vuokran ja ostettua makaroonia (tai mannermaista pastaa, jos oikein on juhlatuulella).

Perheellisen opiskelijan on turha haaveilla vaurastumisesta.

Rikkaita pidetään elämässään onnistuneina. Siis se, että hamstraa itselleen omaisuuden ja käyttää sen itsekkäisiin turhuuksiin, tekee ihmisestä hyvän ja esimerkillisen.

Itse elän köyhyysrajan alapuolella, tiukassa suunnitelmataloudessa. Kun ihmettelen rahan perään vouhottamista, sanotaan, että olen kateellinen ja katkera. Ei tunnu siltä. Minulla on kaikki mitä tarvitsen, kykenen kehittämään itseäni urheilemalla ja lukemalla. Rahaa tulee ja menee, joskus sitä on paljon, yleensä vain riittävästi.

Ylellisyys on ylimääräistä. Ylimääräinen on tarpeetonta, kuin ulostetta. En minä välitä elää elämääni ulostetta ihailemalla.