Kumma ilmiö

Missä silloin on vika kun rahallisesti köyhiä pidetään viallisina ihmisinä? Milloin ihmisen hyvyyden mittariksi tuli hänen pankkitilinsä saldo?

Lapsiperheiden arki ei ole herkkua, suurperheiden elämä on taloudellisesti taiteilua veitsen terällä.

Opintorahalla saa maksettua vuokran ja ostettua makaroonia (tai mannermaista pastaa, jos oikein on juhlatuulella).

Perheellisen opiskelijan on turha haaveilla vaurastumisesta.

Rikkaita pidetään elämässään onnistuneina. Siis se, että hamstraa itselleen omaisuuden ja käyttää sen itsekkäisiin turhuuksiin, tekee ihmisestä hyvän ja esimerkillisen.

Itse elän köyhyysrajan alapuolella, tiukassa suunnitelmataloudessa. Kun ihmettelen rahan perään vouhottamista, sanotaan, että olen kateellinen ja katkera. Ei tunnu siltä. Minulla on kaikki mitä tarvitsen, kykenen kehittämään itseäni urheilemalla ja lukemalla. Rahaa tulee ja menee, joskus sitä on paljon, yleensä vain riittävästi.

Ylellisyys on ylimääräistä. Ylimääräinen on tarpeetonta, kuin ulostetta. En minä välitä elää elämääni ulostetta ihailemalla.