Tulevaisuus on automaattinen

Uuden vuoden alussa minulla on tapana (entistä enemmän) pohtia tulevaisuutta.

Tulevaisuus on automaattinen. Yritykset panostavat automaatioon, perinteiset tehdastyöläiset ovat muuttumassa operaattoreiksi ja teknologia kehittyy huimaa vauhtia. Varmaa on, että tekniikan alalle lähivuosina valmistuvat saavat päivittää tietojaan jatkuvasti, mikäli tahtovat pysyä työelämän vaatimuksissa mukana.

RFID-teknologia on tulossa, piakkoin ne korvaavat viivakoodit tuotetietojen lähteenä. Tämä ei välttämättä tapahdu tänä vuonna, mutta lopulta kuitenkin, ellei mitään mullistavaa tapahdu ennen sitä. Kännykät muuttuvat enemmän ja enemmän henkilökohtaisiksi hilavitkuttimiksi, jotka toimivat arkielämän automaation käyttöliittyminä. Operaattorit laajentavat palvelujaan hakupalveluihin. Hahmontunnistus tulee vakio-ominaisuudeksi kamerakännykkään ja semanttinen haku tunnistaa esimerkiksi automerkkejä niistä otetun kuvan perusteella. Mahdollisesti siruteknologia integroituu jonain päivänä kehoomme ja automaatiosta tulee näkymätöntä. Ympäristömme reagoi meidän tilaamme, emmekä edes huomaa sitä, koska se tapahtuu automaattisesti ja saumattomasti.

Ennen kehoon liitettävää elektroniikkaa ei-invasiiviset teknologiat, älyvaatteet ja gadgetit yleistyvät. Kuitenkin matka jatkuvasti mukana kulkevasta monipuolisesta lisälaitteesta lisälaitteeseen, joka on kiinteä osa kantajaansa on lyhyt. Täällä pohjolassa kehitys ei ole vielä täysin ilmeistä, eihän siitä ole kuin 80 vuotta kun olimme kehitysmaa, mutta lopulta se saa meidät kiinni ja teknologiat, joitä esimerkiksi Japanissa kehitellään eläköityneiden seniorien elämän helpottamiseksi ja hoidontarpeen vähentämiseksi yleistyvät myös täällä, ellei jostain saada lisää nuoria hoitamaan vanhoja ja maksamaan eläkkeitä.

Ei ole koskaan varmaa mitä tulevaisuus tuo mukanaan, mutta kun ajattelee positiivisesti voi ajatella, että jos me ihmiset onnistumme hyödyntämään sen potentiaalin mikä meillä on, kaikki käy hyvin ja tulevaisuus on valoisa.