Ruttotanssiaiset

Kautta historian oraakkelit, profeetat ja muut ennustajat ovat olleet kovassa kurssissa, suunniteltaessa kansakuntien ja yksilöiden tulevaisuutta. Ilmeisesti suosio jatkuu siinä määrin, että kaikki tulevaisuudesta puhuminen koetaan jonkinlaiseksi ennustukseksi joka tapahtuu tai jää tapahtumatta jonkin korkean sallimuksen oikkujen mukaan. Ollakseni tarkka, niin ainahan on toki kyse ennustuksesta, kun pohditaan todennäköistä suuntaa mihin asiat kehittyvät, mutta on eri asia uskoa ennustukseen, kuin tiedostaa mahdollisuudet, tehdä suunnitelmia niiden pohjalta ja toteuttaa ne.
Kristillinen maailma on odottanut maailmanloppua jo noin 2000 vuotta. Tässä kohden teologit ärähtävät, mutta leikkikää nyt hetki mukana. Ekologisen tiedostamisen herääminen johti katastrofikuvaelmiin, joissa ekosysteemi pettää ja ihmiset nääntyvät nälkään saastuneissa kaupungeissaan. Uskonto on tietenkin asia, joka ei perustu mihinkään sellaiseen mikä voidaan todistaa, eikä uskonnon lupaama maailmanloppu ole siinä mielessä kovin mielenkiintoinen, koska voidaan olettaa, että jossain muodossa maailma voi loppua, jolloin kristityt voivat kuorossa iloita, että "mehän sanoimme". Ekokatastrofit ovat jo asia erikseen, ne voivat tosiaan tehdä ihmiselämän tällä pallolla mahdottomaksi. Ne eivät kuitenkaan välttämättä tule kertarysäyksenä, vaan kehittyvät pikkuhiljaa ja huomaamatta. Kesät ovat hiukan lämpimämpiä ja pidempiä, ei mitään ihmeellistä pitkän aikavälin tilastoissa. Valaanliha on jo useimpien ravintoloiden ruokalistalta poistunut, sitten katoaa sammen mäti, jokin trooppinen hedelmä ehkä, ei mitään mitä sopeutuminen ja viljely ei voisi peittää. Muutokset ovat hitaita ja systeemi, joka muuttuu, niin monimutkainen, etteivät 30-40 vuotta sitten tehdyt ennustukset välttämättä toteudukaan sellaisinaan.
Maailman väkiluku kasvaa yhä, vaikka ilmeisesti nykyisen trendin mukaan seuraavien 50 vuoden aikana se ei enää tuplaannukaan. Minunkin elinaikani on maailmaan silti putkahtanut pari mirjardia uutta ihmistä, luonnollisen poistuman ollessa huomattavasti vähäisempää. Selvää on, että luonnonvarojen kulutus kasvaa, joka tapauksess. Se kasvaa enemmän mikäli talouden on tarkoitus kasvaa tuottamalla voittoa lyhyellä tähtäimellä ja vain niille ihmisille, jotka nykyään hallitsevat luonnonvarojen kulutusta, mutta joka tapauksessa, mikäli jokaisen ihmisen tulisi saada edes sen verran syödäkseen, että säilyy hengissä, on luonnonvaroja kulutettava enemmän. Selvääkin selvempää on, että rajatonta kasvua ei voi esiintyä rajallisella planeetalla.
Olen lukenut, en voi sanoa faktaksi, että mustan surman riehuessa Euroopassa, osa ihmisistä kiersi kaupunkien ja kylien autioituneilla kaduilla tanssien ja ryypäten, hyödyntäen ruokia ja juomia, jotka olivat jääneet niiltä, jotka eivät niitä enää itse tarvinneet. "Ilotkaa nyt, sillä huomenna olemme kuolleet" on lause, jota joku vielä nykyäänkin pitää suurena viisautena. Älkää käsittäkö väärin, ilo on hyvä asia, mutta siitä kuolemasta en niin välitä. Ruttotanssiaiset olivat sellaisten ihmisten kerskakulusta, jotka ajattelivat sillä tavoin parhaiten suojaavansa itsensä kamalalta taudilta, joka niitti ihmisiä kuin viljaa heidän ympärillään. Tämä voi olla vain legendaksi verhottu vertaus, joka kuvaa kertakäyttökulttuuria ja pyrkyreiden löyhää yhteiskuntaa, jossa yhteenkuuluvuus syntyy jaetusta hulluudesta ja voimattomuudesta hallita tulevaa.
1900-luku näki myös niitä ihmisiä, jotka uskoivat vilpittömästi, että ihmiskunta yhdistyy vielä ja keskittää voimavaransa paremman tulevaisuuden luomiseksi. Valitettavasti 1900-luku näki myös ne ihmiset, jotka osasivat oman etunsa nimissä hyötyä tuosta uskosta. Suunnitelmat muuttuivat 2000-luvun taitteessa tuonelalta kalskahtaviksi visioiksi. Suuriksi inspiraatioiksi, jossa maito ja hunaja virtaavat ja päätön säntäily keskenään kilpaillen muuttuu onneksi, autuudeksi ja kestäväksi kehitykseksi, jahka mikään ei sitä pidättele. Senpä vuoksi saammekin nykyään nauttia nenäkarvatrimmereistä, pikaruuasta, savukkeista, kumisista oksennuksista, muovisista joulukuusista, cola-sodista, lapsityöläisten ompelemista halvoista lenkkareista ja trendivaatteista, tetrassa myytävästä lettutaikinasta, ristipäisistä hammasharjoista, joissa on vauhtiraidat, MTV:stä, juoru- ja iltapäivälehdistä ja monenlaisista muista tuiki tarpeellisista ja hyödyllisistä asioista, joita ilman ei voi elää. Tieto ja historia ovat out, kulutus ja massaliikehdintä ovat in.

Silti, olemme siitä onnellisessa tilanteessa, että kenenkään ei ole mikään pakko lähteä mukaan järjettömiin ruttotanssiaisiin, ellei välttämättä tahdo. On olemassa ihmisiä ja ihmisryhmiä, jotka yhä uskovat siihen, että tieto, ymmärrys ja yhteistyö voivat luoda myös toisenlaisen tulevaisuuden, jossa maailma ei välttämättä lopukaan, vaan saattaa käydä myös niin että meille ihmisille, tai jälkeläisjaleillemme, aukenee ovia ihan uusiin maailmoihin. Elämme mielenkiintoisia aikoja, sillä ihmiskunta saattaa olla suurten läpimurtojen partaalla, mutta on myös mahdollista, että tuhoamme itsemme sahaamalla omaa oksaamme kunnes se katkeaa. Se mitä monikaan ei tunnu käsittävän, on se, että yksilöllä on mahdollisuus vaikuttaa siihen mitä hänen elämänpiirissään tapahtuu ja sitä kautta jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa siihen mitä maailmassa tapahtuu. Helppoa se ei ole, eikä paremman maailman syntyä kannata sysätä uskonasioitten hämärään valtakuntaan. On tehtävä työtä sen eteen, on jopa nähtävä vaivaa. MTV-kiinni, hyvät ihmiset, ja kirja käteen.

Hailaiva

Jacques Costeaun pojanpoika Fabien kuvaa haiden käyttäytymistä sukellusveneellä, joka näyttää valkohailta. Tuollaisella kun lipuisi juhannuksena mummon ja ukin mökkilaituriin, niin olisivat ihmisten ilmeet varmaan näkemisen arvoisia. Odotan kyllä innolla, että koska pääsen näkemään dokumentin haikaloista, joka on kuvattu hain näkökulmasta.
Muutenkin suunnittelussa voisi käyttää enemmän mielikuvitusta. Onhan jo jonkin aikaa ollut tiedossa, että lähitulevaisuudessa sotilaiden, palomiesten ynnä muiden raskasta ruumiillista työtä ja painavia varusteita käyttävien ihmisten elämä helpottuu ulkoisen tukirangan kehityksen ja yleistymisen myötä. On aivan ymmärrettävää, että tässä lähtökohtana on ollut ihmisen anatomia, mutta myös muunlaisia keksintöjä voitaisiin tehdä. Miten olisi kuusijalkainen kävelykone? Jahka teknologia kehittyy, niin voimme hyvin päästä näkemään maailmaa hyvinkin erilaisista näkökulmista katsottuna. Kuusijalkaisuudesta tulee heti mieleen, että jos sen kävelevän koneen jalat päällystäisi gekkoteipillä, niin sillä voisi tutustua maailmaan hämähäkin näkövinkkelistä. Toisaalta gekkoteipillä voisi toteuttaa salaista hinkua kiivetä seinillä kuin hämähäkkimies, tämä yhdistettynä vaikkapa parkouriin, voisi olla hyvinkin uskottavan näköistä. Sitten ei muuta kuin karate-kurssille ja rikollisia rökittämään, kunhan pidätte mielessä, että suuri voima tuo mukanaan suuren vastuun.

(Tulkoon otsikko, koska se alunperin unohtui)

http://www.betterhumans.com/News/4928/Default.aspx. Betterhumans.com uutisoi eilen tutkimuksesta, jonka mukaan homeopatia saattaisi sittenkin toimia. Täytyy pitää mieli avoinna ja pystyä tarkastelemaan asioita monelta kantilta. Voisiko jokin sellainen, jonka nimiin useat tuhannet ihmiset vannovat, olla täysin tuulesta temmattua? Kiinalaiset lääkärit käyttävät joskus homeopatiaa ja tietämäni mukaan kiinalaiset lääkärit monesti parantavat potilaansa, vaikka länsimainen lääketiede ei osaa selittää miksi. Entäpä, jos onkin niin kuin voisi kuvitella pienen perehtymisen jälkeen, että kiinalainen lääketiede saattaa olla edellä länsimaista. Entä jos joissain tapauksissa syy siihen miksi länsimaisen kulttuurin ihmiset ymmärtävät aspiriinin, mutta eivät akupunktiota, on sama kuin siihen miksi ala-asteen ekaluokkalainen ymmärtää plus-laskuja, mutta ei vektorialgebraa.
Totta on sekin, että homeopatiaa ja muita täydentäviä - yleisesti myös vaihtoehtoisiksi kutsuttuja - hoitomuotoja mainostavat suurimpaan ääneen yleensä ihmiset, jotka eivät ymmärrä länsimaista lääketiedettä, eivätkä sen puoleen niitä hoitoja, joita ylistävät. Puoskareita on moneen lähtöön ja ne pilaavat myös niiden maineen, jotka harjoittavat fytoterapiaa ja muita hoitomuotoja vakavissaan, niiden käyttökohteet ja rajoitukset tiedostaen. Monet luontaislääkkeet ovat tutkimuksissa osoittaneet todella niitä ominaisuuksia, joita myös perimätieto niillä kertoo olevan. En nyt kuitenkaan tässä ala luetella mahdollisia ja mahdottomia ominaisuuksia mitä kasveilla ja erilaisilla terapioilla on. Materiaalia löytyy kyllä, sitä täytyy vain vähän hakea, mutta lopputulos on siten tyydyttävämpi, kuin jos vain osoittaisin ne asiat, jotka tukevat omaa kantaani.

Kasvit ovat kivoja, sen lisäksi että ne lääkitsevät, ne värjäävät kuituja (joita saa kasveista), puhdistavat huoneilmaa ja niistä voi tehdä vaikkapa bonsaita, jos tahtoo lisätä sisäistä rauhaansa, keskittymiskykyään tai vaikka vain nähdä vaivaa saadakseen kivan paperipainon olohuoneen pöydälle.

Please MTV, pimp my genetics

Fight Aging uutisoi uusista tuulista elämänpidennyksen saralla. Lukekaaka myös tämä uutinen, sillä nyt joudun pyörtämään pyhiä puheitani. Edellisessä viestissäni väitin elämänpidennystä ja kuolemattomuutta utopistisiksi päämääriksi, mutta nytpä vain näyttäisi siltä, että tulossa oleva tulevaisuus veti maton jalkojeni alta. Hiivasieni, on saatu geenejä tuunaamalla elämään kuusi kertaa pidempään kuin tavallisesti. Suorastaan kuulen teidän riemuitsevan: "Jippii, hiivasienet elävät kohta ikuisesti"! Samanlainen reaktio tapahtui ilmeisesti myös hiiristä peräisin olevassa soluviljelmässä ja niin tosiaan, myös ihmissoluviljelmässä. Viimeksi mainitun kokeen tuloksia ei kaiketi olla vielä kokonaisuudessaan julkaistu, mutta pahasti näyttäisi siltä, että tutkimus etenee siihen suuntaan, että lähivuosina alkaa toden teolla tapahtua. Eräs pitkäikäisyyttä edistänyt tekijä tuossa, joka kokeessa paljastui, oli se, että solut saatiin korjaamaan DNA:n vaurioita ja suojelemaan perimäainestaan paremmin uusilta vaurioilta.
Nykyään ollaan kaiketi yleisesti sitä mieltä, että syöpä saa alkunsa soluista, joiden perimä on niin pahasti vaurioitunut, että jokin niiden kasvua ja kehitystä ohjaava tekijä menee vikaan niin pahasti, että siitä mikä alkaa normaalina solunjakautumisena, tulee tappava tauti. Alkaako valjeta? Mikäli tuosta löydöstä ei tulisikaan alkusysäystä kuolemattomuudelle, saattaa siinä piillä hoitokeino syöpään.

Kuolemattomuuden alkusysäykseksi ei tarvita kuin teknologia, joka edistää pitkäikäisyyttä. Kun ihmiset elävät pidempään, heillä on enemmän aikaa opiskella ja tutkia asioita. Kun pitkäikäiset ihmiset opiskelevat ja tutkivat asioita ja asettavat ne oikeisiin yhteyksiinsä, syntyy varmasti uusia oivalluksia, jotka olisivat muuten jääneet syntymättä.
Mielestäni on osuvaa verrata vanhan ihmisen kuolemaa kirjaston palamiseen. Joka vuosi tuhannet hienot mielet sammuvat pois, katoavat tältä pallolta iäksi, vieden mukanaan vuosikymmenien työn ja uurastuksen. Näin kuolema riistää meiltä ihmisiltä joka hetki korvaamatonta viisautta. Ei tarvitse kuin avata televisio silloin kun sieltä tulevat jotkut, ihan mitkä vain, uutiset, ja saattaa olla mahdollista keksiä yksi jos toinenkin kohde tässä maailmassa, jonne viisautta kaivattaisiin kipeästi lisää.
En tarkoita, että vain korkeasti koulutetut ihmiset tai luontaiset nerot olisivat korvaamattomia menetyksiä ihmiskunnalle, yhtä lailla kenellä tahansa ikäihmisellä on sellaista tietoa ja taitoa vuosikymmenien ajalta, mitä ei mistään kirjasta voi lukea. Puhukaa joskus isovanhempienne kanssa, kuunnelkaa mitä heillä on sanottavana tai jos teillä ei ole isovanhempia, niin puhukaa jonkun vanhuksen kanssa tai oikeastaan kuunnelkaa heitä. Ei heistä kukaan ole saavuttanut korkeaa ikäänsä hölmöilemällä vuodesta toiseen. Moni asia tässä maailmassa olisi toisin, jos nuoruuden into tunnustaisi vanhuuden viisauden ennen kuin molemmat on menetetty. Hieman laimeana esimerkkinä kerron, että löysin kaupungin halvimman kahvilan sillä tavalla, että juttelin bussissa erään eläkeläisen kanssa, jolla oli paljon muutakin käytännössä hyödyllistä asiaa. Olen ollut huomaavinani, että itseään vanhempien neuvoja kriittisesti kuuntelemalla voi välttää monet sudenkuopat, joihin he ovat itse pudonneet tai joihin olisi omalla toiminnallaan itse menossa.

Intoonnuin taas asian viereen, minulle käy niin usein. Aloin vain miettiä, että miten julmasti kohtelemme arvokkaita vanhuksiamme. He eivät ehkä enää tee rahaa niin paljon kuin firmojen kattojen läpi sinkoilevat uraohjukset, sen sijaan heillä on jotain paljon arvokkaampaa: meidän kulttuurimme. Vuosisatojen muistot, jotka ovat vaarassa kadota, kun emme pyrkyriytemme huumassa enää ehdi kuuntelemaan pirttien nurkissa, uuninpankon liki, tarinoivia isovanhempiamme. Tulevaisuus on toki tulossa, mutta ei sinne pidä mennä tyhjin käsin, valmistautumatta. Menneisyytensä unohtaneet aikuislapset eivät kykene luomaan tulevaisuutta, he kykenevät vain siihen päämäärättömään säntäilyyn, mitä kaikenmaailman helmenkalastajat, onnenonkijat ja helppoheikit kilvan ylistävät olemisen korkeimpana päämääränä. Kaikki, jotka ovat kuunnelleet isovanhempiensa tarinoita, tietävät, että helppoheikistä lähtee paljon ääntä, mutta hänen perimmäinen tarkoituksensa on vain huijata rehellisiä ihmisiä oman etunsa nimissä.

Mitä meninkään tekemään?

lisäsin tämän blogini blogilistalle. Saattoi olla virhe, varsinkin kun tätä piti kuvailla parilla asiasanalla ja mieleeni tuli oitis "transhumanismi". Minut kun voisi siihen joukkoon määritellä kuuluvaksi. Transhumanistien blogeja on useita, yksi suosikeistani on Future Imperative , jossa bloggaaja kertoilee muun muassa siitä, miten tästä evoluution muokkaamasta ihmiskehosta ja ihmisaivosta voisi ottaa kaikki voimavarat käyttöön, odotellessa sen teknologian yleistymistä, joka mahdollistaa todelliset parannukset ihmisten fyysisissä ja psyykkisissä ominaisuuksissa.
Puhuttaessa yksilön täyden potentiaalin käyttöönottamisesta, liikutaan kohti harmaata aluetta, jossa halpojen yrityskonsulttien ja muiden pyrkyreitten sanoma alkaa hiukan muistuttaa oikeasti hyviä ajatuksia. Tunne itsesi, käytä vahvuuksiasi, paranna heikkoutesi. Jokainen itse arvioikoon tarpeensa tuollaiseen ajatteluun on ja motiivinsa sen noudattamiseen tai noudattamatta jättämiseen. Jos tahdot myydä vaikkapa kuvalehtiä, se on oma asiasi, mutta vakuutan että ihmispsyyke ja -ruumis kykenee paljon muuhunkin.
Suomenkielisistä blogeista Kaksoisagentti ja Yksityisetsivä ovat ne joita eniten luen saadakseni tietoa transhumanistisista asioista, joita netissä liikkuu. Olen siis hyvässä seurassa. Transhumanismista laajemmin kiinnostuneille lisää tietoa löytyy osoitteesta http://www.transhumanismi.org, eli Suomen transhumanistiliiton kotisivuilta. Minun nähdäkseni transhumanismi ei ole niin selkeän ohjelmallinen, kuin sellaiset ajatusuuntaukset jotka tunnemme historiasta (mikäli joku nyt enää historiaa tuntee), vaan enemmänkin transhumanismi on nimitys tavalle ajatella ja toimia siten, että tulevaisuus olisi meille ihmisille valoisa. Teistä en tiedä, mahdolliset lukijani, mutta minä olen lukenut tarpeeksi maailmanlopun ennustuksia ja olisin ääritilanteessa jopa valmis näkemään hiukan vaivaa sen eteen, ettei huomisen maailma räjähdä käsiimme, kirjaimellisesti tai kuvainnollisesti, parempi kun ei rajähdä ollenkaan.
Muutama linkki nousee vielä mieleen: http://www.kurzweilai.net , erään furutistin ja edelläkävijän Ray Kurzweilin sivusto, josta kannattaa etsiä uutisryhmä ja tilata se omaan sähköpostiinsa. Ainakin siinä tapauksessa ehdottomasti kannattaa, jos teitä vaivaa tunne, että tulevaisuuden pitäisi olla jo tulossa, eikä meidän enää pitäisi polkea paikallamme 1900-luvulla (toiveikkaasti ajateltuna). Tulevaisuus on täällä tänään, se pitää vain osata löytää ja ottaa käyttöön. Etsikää tuolta kohta newsletter, se kannattaa.
Viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä on mainittava Methuselah Mouse Prize, eli lyhyesti Mprize, joka on olemassa rahoittaakseen ikääntymistutkimusta. Tämä voi kuulostaa utopistiselta, mutta äärimmäinen päämäärä tällä rahoituksella on tukea tutkimustyötä, jonka huipentuma on todellinen kuolemattomuus ja ikuinen nuoruus kaikille ihmisille, jotka sen tahtovat. Yksittäiset ihmiset ympäri maailmaa ovat lahjoittaneet pieniä ja suuria summia pottiin, dollarista miljoonaan dollariin kerralla. Kuulostaa huijaukselta, sanoo moni, en ala inttämään. Kehotan kuitenkin tutustumaan ja ajattelemaan asiaa tältä kantilta: entä jos he ovatkin tosissaan ja oikeassa. Olisiko esimerkiki 5 euroa paha hinta kuolemattomuudesta tai edes huomattavasti odotettavissa olevaa pidemmästä ja terveemmästä elämästä? Tietenkin tukea voi osoittaa muutenkin kuin rahallisesti, suurin este tutkimukselle on nykyään se, että lainsäätäjät toteuttavat kansan tahtoa ja jarruttelevat radikaaleilta tuntuvia uusia ajatuksia. Ennenkuulumaton ruumiin reformi vaatii myös mielen ja yhteiskunnan uudelleenmuodostumista, jokainen voi myös tässä tapauksessa miettiä mitä se voisi olla ja millaisia toimia itse kukin sen varalle voi tehdä. Ehdotan näkökulmaksi, tätä: entä jos tekisimme kaikki yhteistyötä keskenämme ja tekisimme sellaisen yhteiskunnan, jossa asiat olisivat paremmin kuin ne ovat nykyään? Ei se ole niin kovin mahdoton ajatus kun sitä ajattelee.

Vaikka tämä saattaa jostakusta tuntua asiaankuulumattomalta, niin laitanpa tähän vielä yhden linkin, joka saattaa mahdollisesti herättää ajatuksia: www.seta.fi. Tasa-arvo ja vapaus ovat yleensä sanoja, jotka heitetään ilmaan jaloina päämäärinä, niinpä kannattaa tutustua myös niihin ihmisiin ja ajatustapoihin, jotka noin yleensä ajatellaan niin toisarvoisiksi, että muut ovat vapaampia ja tasa-arvoisempia kuin he. Ihmiskunta muuttuu vielä joksikin mitä se ei ole koskaan ennen ollut. On mielestäni ajattelematonta jättää jokin näkökanta kuulematta vain siksi, että se ei ole oma näkökanta. Kun muutos tulee, niin se koskee myös sukupuolisuutta, sitä miten määrittelemmä itsemme ja miten muut määrittelevät meidät sen kautta, miksi emme siis ottaisi oppia heistä, joille nuo kysymykset ovat arkipäivää jo tänään?

Tämäkin projekti horjuu

En ole ilmeisesti sisäistänyt, että mikä tämän bloggaamisen sisin olemus on. Olen kuullut juttuja, että joku pitäisi blogeja jonkinlaisena haastajana valtamedian näkökulmille. Ikään kuin tuhannet julkiset nettipäiväkirjat jotenkin mystisesti saisivat luotua samalla tavalla yleisiä malleja ja käsitystä todellisuudesta, kuin julkinen sana. Voihan se olla näinkin, ehkä minua vain itseäni harmittaa, että ainut kommetti minun blogissani tuli botilta, joka mainostaa jonkinlaista deittipalvelua, ihme tyyppi, eikö sillä parempaa tekemistä ole.

Odotan kyllä ihan tosissani, että ihmiskunta kokee lähivuosina jonkin suuren mullistuksen. Ainahan on ollut niitä, jotka ovat mananneet maailmanloppua tai rakentaneet uutta uljasta tulevaisuutta, mutta toivon että olen hieman tukevammalla maalla menneisiin sukupolviin nähden. Tosiasiahan on, vaikka tosiasioita en yleensä julistakaan, että suurella todennäköisyydellä maailma ei ihan vielä lopu ja tulevaisuus on tulossa. Se mikä minua askarruttaa on kysymys siitä millainen tulevaisuus meillä on edessämme. Onhan kuitenkin niin, että harmillisen monet pitävät kaikkea mitä maailmassa tapahtuu ylhäältä annettuna. Joku kehittää teknologiaa, joku julistaa sotia, joku keksii sitä ja toinen keksii tätä. Pieni ihminen on tässä yhtälössä yleensä kuluttaja, joka ei keksi mitään. Lieneekö syynä historianopetuksen laskenut taso, suomalaiskansallinen mentaliteetti, joka ilmenee jatkuvana alemmuuskompleksina vai kenties liika television katsominen. Kuitenkin jostain syystä hirveän monet tuntuvat pitävän itseään typerinä ja arvottomina ihmisinä, ja uskovat siihen jopa siinä määrin että heistä tosiaan tulee typeriä ja arvottomia, koska eihän typeryksen kannata opiskella, kun ei se kuitenkaan osaa ja sitä rataa. Sellainen käytös ja ajattelu mitä vahvistaa, yllätäen, vahvistuu.
Tahtoisin sanoa teille, kuulostamatta halvalta yrityskonsultilta, että hyväksykää ihmiset itsenne sellaisina kuin olette ja totutelkaa ajatukseen, että te olette viisaampia, luovempia ja taitavampia kuin uskottekaan. Yksilön kyky vaikuttaa tulevaisuuteen on suurempi kuin uskottekaan. Älkää nyt kuitenkaan mihinkään yksilöromantiikkaan sortuko, sillä yhdessä me joko kestämme tai kaadumme. Kilpailuyhteiskunnan aika on ohi.