Kosto on toteutunut

Tämä aamuna Irakin syrjäytetty valtionpäämies Saddam Hussein teloitettiin hirttämällä. Ihmiset keskustelupalstoilla ovat olleet muun muassa sitä mieltä, että "taas on yksi hullu vähemmän" ja "saunan takana on vielä tilaa". Propaganda on osunut ja upottanut jälleen kerran tavallisten Matti ja Maija Meikäläisten itsenäisen ajattelukyvyn, kuten niin monesti aina ennenkin.

Tosiasia on, että sillä hetkellä kun Amerikan yhdysvallat vangitsi Saddam Husseinin, hän lakkasi olemasta poliittinen pelaaja ja muuttui pelinappulaksi. Eniten minua häiritsee se, että kuolemantuomio oli varma jo ennen oikeudenkäynnin alkua. Hussein saattoi ansaita kuoleman, mutta kuolemantuomio on silti arveluttava käytäntö. Ennen kaikkea mietin mitä kuolemantuomiolla saavutetaan? Se ei herätä kuolleita eikä korjaa jo tapahtuneita vääryyksiä, ainoa mitä saavutetaan on massojen verenhimon hetkellinen tyydyttäminen.
Varsinkin valtionjohtajien teloittaminen on aina enemmän poliittinen teko kuin rikosta vastaava rangaistus, vai uskooko joku tosissaan että Hussein tai kukaan muukaan rikoksista ihmiskuntaa vastaan kuolemaan tuomittu olisi henkilökohtaisesti syyllistynyt kaikkiin niihin tekoihin, joista häntä rangaistaan? Vastuunkantaminen hirmuteoista katoaa historian synkkiin pohjamutiin, kun kosto on toteutunut ja ihmisten kollektiivinen omatunto on taas yhden veritahran verran puhtaampi.

Ajatus uskonnosta

Ote Suomen tasavallan perustuslaista:

11 §
Uskonnon ja omantunnon vapaus

Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus.

Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.

Tuossa se on mustaa valkoisella, kenenkään, joka ei koe uskonnollista vakaumusta omaavansa ei ole mitään isänmaallista velvollisuutta siitä huolimatta pysyä kirkon jäsenä.
http://www.eroakirkosta.fi

Apinain planeetta

Törmäsin mielenkiintoiseen kirjoitukseen, jota kahlailen läpi. Petteri Nuuttimaan teksti Apinoiden valtakunnasta enemmistön diktatuuriin. Lukekaa ihmeessä.

Jotta ymmärtäisimme nykypäivää, meidän on ymmärrettävä menneisyyttä, jotta välttyisimme virheidemme toistamiselta, meidän on opittava niistä. Toisinaan kuulee niin kummallisia väitteitä lähihistoriasta, että sitä ihmettelee miten hataralla yleistiedolla maailmassa nykyäänkin pärjää. Luterilainen kirkko oli ristiretkien takana ja juutalaisten kansanmurhaa ei koskaan tapahtunutkaan, näin pari mainitakseni.
Ihmisten väliset sosiaaliset suhteet ovat aina monimutkaisia, koska niiden oletetaan pohjautuvan rehellisyyteen ja avoimuuteen. Kuitenkin on aina niitä, jotka mielellään kallistavat totuuden vaakakuppeja omaksi edukseen ja synnyttävät tarinoita, joiden ainoa tarkoitus on antaa niiden kertojalle valtaa kuuntelijoihinsa.
Ihmisyksilötkin ovat jo tarpeeksi monimutkaisia, sillä on helpompaa kuvitella tarina, joka selittää asiat itsen kannalta parhain päin. Toisaalta tarinoihin voi myös verhota omat puutteet, pelot ja ongelmat, joita on sitten ulkoistetussa muodossa helpompi vihata.
Valitettavaa molemmissa tapauksissa on se, että joku luulee aina tarinoita totuudeksi ja joku toinen joutuu kärsimään. Useimpia tämä ei häiritse, koska useimmat eivät tiedosta tällaista edes tapahtuvan.

Ihmiskunnan menneisyydestä on tarinoita enemmän kuin tosiasioita. Tiedollisen epävarmuusperiaatteen myötä jokainen tarina, jota vastaan ei ole uraaninraskaita todisteita, on mahdollinen. Voimme yhtä hyvin olla apinoita Afrikasta, kuin valo-olentoja Atlantiksesta -- vaikka luonnontieteellinen todistusaineito tällä hetkellä jotain oletusta tukeekin enemmän kuin toista. Ristiriita syntyy helposti, koska harva on perillä sekä NewAgesta että luonnontieteistä.
Eräs ongelma esihistorian tutkimisesta on se, että esihistoriallisista ajoista on säilynyt hyvin vähän tutkittavaa. Käyttöesineet ovat aikakausia sitten hajonneet ja kadonneet, puhuttu kieli, uskomukset, tavat, toiveet pelot, tiedot ja taidot jättävät hyvin vähän fossiileja ja jäänteitä nekin.
Toisaalta nykyään tuskin elää enää sellaista metsästä-keräilijäkansaa, johon vahvasti "länsimaisella" tavalla organisoituneet kulttuurit eivät olisi jollain tavalla vaikuttaneet. Ihmisten olot voivat olla "primitiiviset" muustakin syystä kuin siksi, että elämäntapa olisi säilynyt sellaisena vuosituhansia. 1970-luvulla löydetyn tasaday-kansan epäillään olleen paljon lähempänä nykypäivän kulttuureja, mutta taantuneen jonkin luonnonmullistuksen, kulkutaudin tai muun vastaavan katastrofin vuoksi takaisin kivikaudelle. Kulttuuri voi tuhoutua, jos sen perusta järkkyy tarpeeksi. Pääsiäissaari on kai kuuluisin esimerkki siitä.

Läpi ihmiskunnan historian uusia keksintöjä on syntynyt ja ne ovat yleistyneet tai kadonneet. Antiikin Kreikassa tunnettiin jo höyrykone ja kreikkalaisilla oli myös todistettavasti ainakin yksi mekaaninen tietokone, antikythera. Höyrykone ei yleistynyt, varmaankin koska kreikkalaisilla oli jo riittävästi orjia, jotta työntekoa helpottaville innovaatioille olisi ollut tarvetta. Se miksi teknologiat, jotka myöhemmin ovat muuttaneet maailmaa tavalla, jota tahdomme sanoa peruuttamattomaksi, eivät yleistyneet vaan katosivat vuosituhansiksi, on mysteeri.
Tänäkin päivänä tulevaisuus on jo täällä. Geeniperimää seulotaan lääketieteellisten tarkoitusperien vuoksi, uusia elimiä kasvatetaan kehon ulkopuolella ja keinotekoiset proteesit ovat yhä kehittyneempiä, nanomateriaaleja kehitetään, tekoäly vahvistuu päivä päivältä tutkimuksen edetessä, avaruusturismin esiaste (ja sitä sitä kautta maan ulkopuolisten resurssien hyödyntäminen) on jo nykypäivää, nämä kaikki ja monet muut ihmeelliset asiat ovat jo olemassa. Se yleistyvätkö ne koskaan on kiinni meistä ihmisistä. Kykenemmekö sopeutumaan kiihtyvään muutosten tahtiin? Teknologia yksinään ei tuo onnea, mutta teknologiaa voidaan käyttää helpottamaan elämää ja muuttamaan maailmaa paremmaksi paikaksi.
Itseäni kiehtoo eniten lupaus siitä, että me ihmiset voisimme muuttua paremmin ympäristöömme sopiviksi. Älykkäämmiksi, nopeammiksi, voimakkaammiksi ja ennen kaikkea eettisemmiksi ja tiedostavammiksi olennoiksi, joita muinaisten kulttuurien jäänteet ja oma sokeus ympäröiville olosuhteille eivät enää rampauttaisi kuten tänään. Transhumanistinen liike on alkusoittoa tälle muutokselle, mutta transhumanismi on vain tienviitta ja lunastamistaan odottava lupaus, joka ei toimi tässä maailmassa yksinään.

Tämä on mainos

Oletko kyllästynyt vapaana mellastaviin spammaajiin? Eräs mahdollisuus saada jatkossa roskaposti kuriin on tehdä roskapostin lähettäminen maksulliseksi.

www.boxbe.com on palvelu, jonka avulla voi laittaa ne iänikuiset viagrakauppiaat maksamaan, samalla kun pidät edelleen ystäviisi ja sukulaisiisi yhteyttä ilmaiseksi. Palvelun avulla voit määrittää sähköpostitilisi asetukset sellaisiksi, että mainospostien lähettäminen postilaatikkoosi maksaa silkkaa rahaa. Kertyneet maksut voit saada omalle paypal-tilillesi tai sitten lahjoittaa suoraan haluamaasi hyväntekeväisyyskohteeseen. Näin alkuun hyväntekeväisyyskohteiden määrä on rajallinen, mutta uusia kohteita, kuten esimerkiksi methuselah foundation, voi ehdottaa ylläpidolle.

Okei, ei tämä ehkä ratkaise roskapostiongelmaa, mutta olen kyllä hieman utelias näkemään, että miten idea saa tuulta siipiensä alle. Kokeileminen on kuitenkin ilmaista.

Voi hyvä elämäntavaton!

Kaksi linkkiä meille, joita kiinnostaa mitä laitamme suuhumme:

EnergyNet, elämäntapasivusto.

Fineli, suomalainen ravintoainetietokanta.

Oli mielenkiintoista kuunnella tällä viikolla (saattoi olla viime viikollakin) uutisointia siitä, että terveysvaikutteisina markkinoidut elintarvikkeet joutuvat jatkossa EU-alueella tarkempaan seulaan. Elintarviketta, joka ei ole erityisen terveellinen, ei voi markkinoida terveysvaikutteisena. Kuinkahan moni huomaa, että esimerkiksi suurin osa vitaminoiduista mehuista, soseista ja sen sellaisista pöperöistä eivät lankea kategoriaan "terveysvaikuitteiset elintarvikkeet", vaan ne ovat määritelmän mukaan "täydennettyjä elintarvikkeita".
Kuluttajan rooli tässä kaikessa on valita ravintonsa mainoslauseiden perusteella, eikä sen perusteella mitä tuoteselosteessa kerrotaan tuotteen sisältävän.

Ravitsemuksellisen anarkian aika on ohi! Kaikkien maiden nälkäiset, laatikaa ruokalista etukäteen ja pitäkää huoli että ravintonne on terveellistä ja täysipainoista. Muistakaa myös, että täysipainoinen ruokavalio on arjen ehdoilla saavuttamaton ideaali, johon harva kykenee. Lähes täysipainoinen ruokavalio ei korvaa laadukkaita ja oikein käytettyjä ravintolisiä.

Toiveajattelua

Elääpä maailmassa, jossa kenenkään ei tarvitsisi turvautua väkivaltaan.

Kiinalaisen kung fun kerrotaan syntyneen, kun Bodhidharma opetti shaolinin munkkiveljille taistelutaitoja, jotta heidän kehonsa vahvistuisi ja he voisivat mietiskellä pidempään. Luostarin oppiin kuului myös väkivallan parempi ymmärtäminen ja periaate, että väkivaltaan turvautuvien ihmisten valta loppuu, kun he kohtaavat ihmisen, joka ei hyväksy hyökkäystä, vaan palauttaa sen välittömästi.
Tyyli, jota munkkien sanotaan harjoitellaan tuolloin oli Lohanin 18 nyrkkiä. Nykyisellä shaolinilla on vähän, jos mitään, tekemistä legendan kanssa.

Valitettavasti sellaista häppäsvärkkiä ei olla vielä keksitty, joka saisi ihmiset aidosti välittämään toisistaan. Blogistanissa peräänkuulutetaan kadonnutta Atso Luomaa, yhteisöllisyys ei ole kuollut. Toivottavasti nuorukainen löytyy elossa.

Siitä tulisi epätoivoinen olo, jos miettisi miten pitkä matka ihmisillä on kuljettavanaan, jotta olisimme jonain päivänä muuta kuin eläimiä, joilla on ostoskanava ja keskiolutta.

Vuonna 2000

Kysyttäessä koska lääketieteelliset toimenpiteet räätälöidään yksilöllisen geeniperimän mukaan useimmat vastaisivat varmaankin "tulevaisuudessa". Ainakin itse olisin vastannut siten vielä jokin aika sitten. Asiaan paremmin perehdyttyäni kävikin ilmi, että Suomessakin on seulottu vastasyntyneiden geneettistä alttiutta sairastua tyypin 1 diabetekseen jo kymmenen vuotta. Taikasanat, joilla lisätietoa löytyy, ovat: DIPP, TEDDY ja TRIGR.
Kannattaa katsoa myös Diabetes prediction and prevention -tutkimuksen kotisivut.

Amerikan yhdysvalloissa ilmeisesti on yhä yleisempää tutkia yksilön geneettistä alttiutta sairastua johonkin vakavaan perinnölliseen sairauteen. Ainakin jos Newsweekin artikkeliin aiheesta on luottamista.

Tämä aihe herättää mielessäni ajatuksia siitä olisiko yhteiskunnan pyrittävä turvaamaan jokaisen yksilön mahdollisuus saada kartoitettua perinnöllinen alttiutensa sairastua vakaviin sairauksiin. On kuitenkin epämuodikasta kantaa huolta yhteiskunnan kyvystä tarjota kestävää kehitystä muillekin toimijoille kuin kansainväliselle suurpääomalle, joten jokainen pohtikoon sitä tahollaan itse.

Renesanssimiehen kuolema.

Wired.comista löytyi artikkeli, jonka linkittämistä ja siteeraamista mietin tovin. Artikkeli käsittelee kirjoittajan ystävän kuolemaa mielenkiintoisesta näkökulmasta. "The last of a dying breed" otsikoitu artikkeli sai minut miettimään millaiseen maailmaan me joudumme, kun viimeisestäkin ulkoilmaihmisestä aika jättää.

"John didn't care about computers. Yes, they're efficient and good for business, if business is what you care about. But sitting at a computer when you don't have to is to be cripplingly passive, even if you're playing the bloodiest, most maniacal shooter game ever. Sorry, podnah, but that doesn't make you Billy the Kid. You're just a couch potato with twitchy fingers."

Internetin paradoksi on mielestäni se, että lähes kaikki maailman tieto on muutaman klikkauksen päässä, mutta kokemusta tulee vain pakaralihasten päällä möllöttämisestä. Tämä ilmiö kai synnyttää ylimielisten oppineiden luokan, jota maailma ei ole päässyt turhaan nöyryyttämään. Toisaalta muistaakseni tietoyhteiskunnan kehityksen asteen voi kaiketi suoraan mitata siitä kuinka paljon fyysisestä maailmasta jää käyttämättä. Esimerkiksi pisin koskaan yhtämittaisesti kävelemäni matka taitaa olla noin 16 kilometriä, kun isoisoisoisäni aikaan 20-30 kilometriä ei ollut ollenkaan kohtuuton matka paikasta toiseen käveltäväksi. Välimatkat eivät yksinkertaisesti rajoita toimia enää niin paljon kuin ennen.
Toisinaan ihmettelen miten lyhyessä ajassa maailma on muuttunut, kun muistelen lapsuuttani maaseudulla ja vertaan niitä oloja tähän hetkeen. Silti lapsuusmuistojeni maailma oli sekin selvästi kehittynyt maailma; äitini kotitalossa ei ollut aikanaan edes sähköjä ja juoksevaa vettä siellä ei ole vieläkään. Hirvittää ajatellakin millaisessa maailmassa sitten eletään, kun omat lapseni ovat aikuisia.

Hei hetkinen!

Aina välillä törmää ihmettelyihin, että miten fyysinen harjoittelu voi edistää aivotoimintaa. Muista en tiedä, mutta omat aivoni ovat osa ruumistani ja vallan fyysinen väline. Keskushermostoa saatetaan arvostaa ehkä himpun liikaa muun hermoston kustannuksella.

Kun ihminen laiminlyö kehoaan, hän laiminlyö samalla myös aivojaan.

Suora reuna

Näyttää siltä, että pitkän ja hartaan ponnistalun jälkeen olen onnistunut lopettamaan tupakanpolton. Tupakoinnin lopettamisella on ollut jo nyt seurauksia; nimittäin lopetin myös alkoholinkäytön, satunnaista punaviinilasillista tai ykkösolutta lukuunottamatta. Sen lisäksi että humalajuomisella ja baareissa notkumisella on omat haittapuolensa, ne ovat molemmat asioita, jotka ehkäisevät tehokkaasti savuttomuutta.

Olen jo jonkin aikaa uskonut, että ihminen ei tee mitään pelkällä "tahdonvoimallaan". Ei ole sellaista gurua, joka ryhtyy tekemään jotain vasten tahtoaan, ellei hänellä ole jotain - edes omissa silmissään - hyvää syytä tehdä mitä tekee. Minulla on nyt hyvä syy terveellisille elämäntavoilleni, mutta syyni ovat omiani, eikä niitä ole tarpeen repostella Internetissä. Tavoitteeni on kuitenkin julkistettavissa, aion olla seuraavat 15 vuotta selvinpäin, kaidalla polulla, niin sanoakseni ja antaa taas kerran arvojeni ja periaatteideni ohjata elämääni.

Yritin liian kauan elää toisten ehdoilla. Minun oli lopetettava se nyt, kun en ole vielä tehnyt peruuttamatonta vahinkoa itselleni.